lauantai 4. huhtikuuta 2015

"Älä pakota mua askarteleen!"

Inhoan askartelua, kaikenmaailman näpertelyä, käsitöitä ja ylipäätään yhden asian ympärillä viittä minuuttia pidempään pyörimistä. Olinkin siis onnellinen, kun tyttö oli tehnyt pari virpomisvitsaa ihan itsenäisesti koulun iltapäiväkerhossa -ja kävi ne myös virpomassa ihan oma-aloitteisesti pois viime sunnuntaina. Minun ei tarvinnut kuin kaivaa noitapuku esille ja pistää meikkiä tytön nassuun.

Rairuohon istutus ei ollutkaan sitten ihan niin iisi juttu. Sovimme tytön kanssa, että askartelemme ja koristelemme yhdessä pari maitopurkin pohjaa istutusalustoiksi. Päivät kuluivat ja maitopurkit törröttivät aina vain tiskipöydällä kuivumassa. Jossain vaiheessa oli pakko kylvää siemenet, vaikka ketään ei ollutkaan kiinnostanut askarrella. Siemenet alkoivat itää, mutta ruoho näytti lähinnä säälittävältä alastomissa maitopurkin pohjissaan.

"Äiti, nää olis kannattanut koristella ennnen ruohon kylvämistä!" -Totta!
Pitkäperjantaina kaivoin mummolta lainatut kangaspalat, sakset ja liimaa esille askartelua varten. Pääsiäinenhän menee hyvin nopeasti ohitse, jollei ota itseään ja lastaan niskasta kiinni. Tunsin, kuinka antiaskarteluinnostus sai verenpaineen koholle ja tyttökin oli ihan innoissaan. "Äiti, onko tää kangas jotain pöytäliinaa? Ja tää toinen on jotain autonpesurättiä." "Äiti, EI näillä saksilla pysty leikkaan tällästä kangasta. Miksei meillä ole huopakangasta?" "Voinko mennä jo pelaan pleikkaa?" "Älä pakota mua askarteleen!" Mitä ihmettä!? Yleensä tyttö askartelee ja piirtelee huoneessaan tunti tolkulla, kun en puutu asiaan. Mutta nyt, kun on ihan pakko askarrella, niin ei huvita sitten yhtään. Enkä voi syytellä, enhän nauti väkertelystä itsekään.

Välillä saattoi hetkellisesti hymyilyttääkin, kun isukki hälyytettiin apuun pitämään liimauksia kasassa.
Siivosin askarteluyritelmät lopulta vähin äänin pois ja päätin ensi vuonna ostaa valmiit kasvatusalustat rairuoholle tai kylvää vaikka ruukkuun. Eivät kai koristelut nyt voi koko pääsiäisen ydin olla, vaikkemme mitenkään erityisesti pääsiäistä juhlista muutenkaan. Hyvää ruokaa, rairuohoa ja muutama suklaamuna. Siinä se!

Voi pyhä sylvi ja tanssivat tipuset! Tytön koulussa askartelemat pupusetkin ovat menneet nirin nurin.
Taidan tästä vääntäytyä keittiöön ihastelemaan aikaansaannoksiamme ja ottaa mukaan kourallisen pääsiäisrakeita.

Rauhallista pääsiäisen aikaa! Onko teillä askarreltu väkisin?


26 kommenttia:

  1. Sähän näit instassa meidän pakkoaskartelu-tiput? Hyvä oli että tehtiin ne jo niin ajoissa kun sitten iski se oksupoksu niin olis kyllä jäänyt askartelematta nekin. Eli meille tuli nyt hyvin riisuttu pääsiäinen mutta josko sitten jonain toisena vuonna vähän enemmän taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin teidän hienot tiput! Eivät näyttäneet kyllä yhtään väkisin väännetyiltä :) Ja hyvä tosiaan, että olitte ajoissa liikenteessä niiden suhteen. Meille ei iskenyt nyt pääisäiseksi kuin mulle tää järkyttävä niskajumi ja miehelle manflu.

      Mutta ens vuonna on pääsiäinen uus! Ehkä silloin sitten panostusta enemmän :D Ehkä!

      Poista
    2. Manflu eli miesflunssa on tavallinen flunssa, joka iskee vain miehiin. Mies, kun sairastaa flunssaa, niin se on ihan omaa luokkaansa se :D

      Poista
  2. Eipä tuota väkisin kannata vitsaa vääntää. ;) Muistit tänään ne rakeet ostaa, hyvä hyvä!
    Ei meilläkään pääsiäistä mitenkään erikoisemmin vietetä tahi koristella kuin niillä karkkirakeilla kulhossa. ;)
    Kun olin muksu niin silloin kyllä äitin kanssa tehtiin koristeita ja koristeltiin kotia. Muutenkin tuli kai enemmän pääsiäistä juhlistettua. Se oli silloin se. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin, muistin! :) Tosin kaikki pupuneidin rakeet oli jo myyty. Jäljellä oli vain suklaarakeita, mutta kelpaa nekin.

      En varmaan askartelisi tämän vertaa, jollei olisi tyttöä. Jotenkin sitä haluaa lapselle järjestää jotain pieniä muistoja pääsiäisestäkin... vaikka mitäpä sitä tosiaan väkisin pakottaa askartelemaan, jos ei huvita :D

      Poista
    2. Kyllä niistä yhteisistä askartelutuokioista lopulta hyvät muistot jää. Ainakin itselleni näin on käynyt. <3

      Poista
  3. Meillä kun on poikia kolme ja askartelemme yleisesti ottaen aika paljon, niin aina yleensä löytyy joku innokas kaveri :) Virvontaoksat ovat vähän sieltä työläimmästä päästä, tänä vuonna teimme yhteensä 30 oksaa. Puolet vähemmän olisi ollut sellainen rento määrä.

    Hienot tuli rairuohokipoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä, että löytyy innokkaita askartelukavereita, jos on askartelusta kiinnostunut itsekin :) Meillä tyttö väkertelee ja askartelee kaikennäköisiä väkerryksiä usein yksikseen ollessa, mikä on tietysti ainokaiselle ihan hyväkin ominaisuus, kun ei ole sisaruksia aina kaverina puuhailemassa tai taistelemassa.

      Me ollaan kans joku vuosi askarreltu kauhea määrä oksia, mutta nyt ei tarvinnut. Tytöllä ei ollut mitään suuria virpomishaaveita onneksi :D

      Poista
  4. Mä en kans tykkää askarrella, vaikka se oli lapsena ja eteenkin koululaisena mun lempipuuhaa. Ei vaan jotenkin nappaa. Aikansa kutakin :D Raeruohoo ei edes laitettu, mut kukkia saatiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitetaan "etenkin" ja "rairuoho".
      T. Kielipoliisi

      Poista
    2. Joskus tulee muuten kommentoitua sellaisella vauhdilla, että kirjoitus on ajatusvirtaa, jossa murresanat vilisevät. Itsellä käy usein samoin ja mielestäni ajatusvirran kirjoittaminen kommenttiboxiin on ihan sallittua. :) Kielipoliisin ei muuten kannata lukaista munapostaustani, koska siellä oli muutama aika huvittava kirjoituskömmähdys :D

      Mä en muuten tykännytaskartelusta pahemmin lapsenakaan. Jo päiväkodissa muistan, kun pakotettiin pistelemään tai näpertelemään ja pläääh! Onneksi aikuisena ei ole enää ihan pakko askarrella... paitsi pääsiäisenä :D

      Poista
    3. No just sama, et aina ei jaksa paljon miettii miten kirjoittaa :D Kunhan siitä suunnillee selvän saa. Murteella ku vetää ni välillä siitä ei varmaa saa kukaa mitää selvää :D Täällä päin moni puhuu oulun murteella ja se on kyllä niin hepreaa :D

      Joo mä monesti mietin et askartelen joulukortit - hehe miettimiseen jää :D

      Poista
  5. Ihania tuli <3 Meidän tytöt jotka käyvät kolmatta vuotta askartelukerhossa toteavat aina "meidän äiti ei ole kovin askartelevainen".
    Parasta aikaa Sofia täällä askartelee huonekaluja isänsä teipeistä;)

    Oikein mukavaa pääsiäistä <3


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän niitä nyt pari päivää katselee :D

      Askartelukerho kuulostaa hienolta harrastukselta. Meillä neiti on iltapäivisin olosuhteiden pakosta koulun iltapäiväkerhossa, jossa onneksi on monenmoista ohjattua toimintaa aina elokuvan katsomisesta askarteluun ja ulkoiluun, joten varsinaiset harrastukset eivät ole vielä tulleet ajankohtaisiksi.

      Melkoista keksiliäisyyttä kyllä tehdä teipeistä huonekaluja :D Askartelu onkin keksiliäiden ja idearikkaiden laji. Itse en taida edustaa kumpaakaan!

      Poista
  6. Mukavaa pääsiäisen aikaa sinne :)

    VastaaPoista
  7. Hienoja nuo on! Mä olen aina laittanut rairuohot valmiisiin astioihin joita kaapista löytyy. Lapsi askartelee päiväkodissa ja kotona. Minä olin joskus innokas askartelija, mutta jotenkin se on jäänyt.

    -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kans ennen vanhaan (näköjään noin voi tällä iällä jo sanoa) istutettiin rairuoho matalaan astiaan. Tytön taitojen lisääntyessä onkin sitten yritetty askarrella. Toisaalta huomasin näissä askarteluissa nyt yhden uuden huonon puolen. Miten nuo vaivalla väkerretyt maitotölkinpohjat nyt sitten raaskii heittää roskikseen? Ei niille ole paikkaa, missä säilytelläkään.

      Tuntuu, että lapsen myötä moni aiemmin itselle tärkeä asia on vain jäänyt :D

      Poista
  8. Hienot tuli! Laitapa säästöön vaan, noita purkkeja on erityisen kiva katsella myöhempinä vuosina, kun on vähän enemmän vaivaa nähty tekemiseen.
    Meillä kyllä askarrallaan, ehkä nyt kun on kaksi lasta vähän harvemmin, mutta ennen Pikkuveljeä joka ikinen päivä. Monesti monta kertaa päivässä. Mä en kerta kaikkia jaksa leikkiä, mutta Tyttö haluaa aina seuraa. Ei ole siis mikään yksin puuhailija. Joten askatelu ja piirtely "yhdessä" on leikkimistä helpompi vaihtoehto minulle. Suurin ongelma onkin, että yritän hillitä itseni ja olla puuttumatta Tytön luoviin keksintöihin. Näkemys lopputuloksesta ei monesti ole meillä laisinkaan samanlainen.
    Välillä syntyy onneksi ihan onnistuneitakin juttuja (molempien mielestä). Juuri sain seinälle yhdessä maalatut Frozen taulut. Kirjoittelen postausta niistä, kun ehdin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa kivaa säästää kaikki, mutta ei taida olla tilaa säilytellä kaikkea vuodesta toiseen. Joka paikka pursuilee tytön askarteluja ja väkertelyitä jo muutenkin.

      Mä olen kans tosi huono leikkimään. Mielummin luetaan, rakennellaan Legoilla tai vaikka katsellaan tv:tä yhdessä. Askartelu olisi kans ihan kivaa, jos olisi itsellä enemmän taitoa ja viihteliäisyyttä sellaiseen.

      Oi, Frozen taulut! Oletkohan jo postannut niistä. Täytyykin tulla kurkkimaan :)

      Poista
  9. Wu huu, tänne on tullut uus banneri! =)
    Tykkään tästäkin, vaikka pidin kyllä edellisestäkin. Toiset ne jaksaa näpertää näitä. Minä en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole vielä tähänkään tyytyväinen :D Voi, kun osaisin tehdä sellaisen graafisen jutun, jota olen jo pitkään suunnitellut.

      Poista
  10. Meidän Iitu on himo askartelija ja koko ajan on jotakin viritystä jossakin :) Vähin äänin heittelen niitä roskiin ja parhaat pistän talteen. Mutta kun niitä talteen laitettujakin on jo kaksi pahvilaatikkoa. Pitää tehdä karsintaa lisää :) Tänään aijon nakkaa pääsiäisen roskiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta! Mun on kans pakko pistää tytön tuotoksia välillä vähin äänin roskikseen, koska joka paikka pursuilee paperia, pahvilaatikoita ja paperirullia :D

      Täällä kans rairuoho kuivahti kasaan heti pääsiäisen jälkeen, mutta kuka noita askarteluja nyt heti raaskii pois heittää :D

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...