keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Kavereiden kanssa

Jossain vaiheessa kerroinkin, kuinka koulun alkaessa syksyllä tytöllä oli suuria sopeutumisvaikeuksia. Osa vaikeuksista johtui siitä, että jo eskarista tutut tyttökaverit alkoivat voimakkaasti "pariutua" bestiksiksi, eikä isommassa porukassa parhaiten viihtyvä tyttönen meinannut löytää omaa paikkaansa. Bestis oli toki tarjolla tytöllekin, mutta tyttö tuuliviirinä ei halunnutkaan leikkiä vain yhden kaverin kanssa jatkuvasti. Siitä seurasi ilmeisesti jonkin verran mustasukkaisuusdraamaa ja riitelyä. Lisäksi huomasin tyttökavereiden meillä vieraillessa, etteivät kavereiden ja tytön kiinnostuksenkohteet mätsänneet kovin hyvin yhteen. Neiti esitteli kavereilleen pleikkapelejään, Legorakennelmiaan, iPad -juttujaan tai muita askarteluväkertelyitään, mutta tyttökavereita ei kiinnostanutkaan yhtään. Salaisuuksien kuiskuttelu ja hihittely ei taidakaan olla se meidän neidin juttu -ainakaan vielä.

Kumma juttu, ettei tyttökavereihin iske örkit ja Legolinnoitukset.
Sopeutumisvaikeuksista on nyt päästy yli. Tytöllä on koulussa paljon kavereita, mutta suurimmaksi osaksi puheissa pyörii poikia. Poikia käy myös rimputtelemassa ovikelloa harvase päivä ja poikia meillä on pelailemassa tai rakentelemassa Legoillakin useasti. Pihalla neiti leikkii poikien kanssa vauhti- ja seikkailuleikkejä. Välillä toki leikitään tyttökavereidenkin kanssa, mutta poikien kanssa ulkoilu on mutkattomampaa. Tyttökavereille soitettaessa täytyy olla keksittynä valmiiksi leikki, jota toinen pyydetään leikkimään. Jos kaveria ei tarjottu leikki kiinnosta, niin täystorppaus ehdotukselle tulee helposti. Poikien kanssa on huomattavasti helpompi sopia asioista. Lisäksi poikien kanssa leikittäessä leikkiin mahtuu helposti useampikin lapsi. Kahden tytön leikkiin ei niin vain mukaan pääsekään. Tyttö on elementissään ja nauttii ulkoilusta sitä enemmän, mitä isomman kaveriporukan saa ympärilleen kasattua. (Ei, en halua miettiä, mitä tämä tarkoittaa tulevaisuudessa.)

Tuli mieleen, että pitäisiköhän pleikkaohjaimet välillä pestä päällisinpuolin oikein kunnolla? :D
Kyselin tytöltä itseltään, miksi poikien kanssa on kivempi leikkiä. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä; "Muut tytöt ei tajua pelijutuista, tietokonejutuista eikä muistakaan jutuista yhtään mitään!" Yllättäen pojilta on tullut tytölle myös kivakaveri -tunnustuksia, vaikka aina puhutaan, että pojat eivät tällaisia asioita juuri juttele. Kavereista on tällä hetkellä hyvä mieli ja sehän on tärkeintä. Hienoa on, että kaverusten kiinnostuksenkohteet kohtaa ja yhdessä on kivaa viettää aikaa... Välillä niinkin kivaa, ettei sisälle maltettaisi tulla millään.

Nykyisissä kaverisuhteissa ei siis käsittääkseni ongelmia ole. Eilen tosin kuuntelin kaverusten jutustelua siitä, miten yksi luokkakaveri oli varastanut lähikaupasta karkkia ja suklaata. Olin jo valmistautumassa palopuheen pitämiseen, kun kuulin keskustelun kääntyvän varastelun torppaamiseen. Ihana huomata, että tytöllä on järkeviä kavereita, vaikka ekaluokkalaisten meno ja ajatuksenjuoksu tuntuukin usein vielä melko päättömältä touhulta.

Millaisia kaverisuhteita teidän pikkukoululaisilla tai eskarilaisilla on?

Ps. Silverjungle -arvonnan voittaja, Heiri Mutkumiehaluun on edelleen hukassa.
Pps. Käykäähän antamassa ääniä edellisen postauksen Reima-kollaasilleni Minityyli -sivustolla. Kiitos!

Mukavaa loppuviikkoa!

16 kommenttia:

  1. Kiva, että löytynyt kavereita myös pojista.

    Meidän ekaluokkalainen on tosi tarkka siitä, että leikkii vain poikien kanssa. Tytöt ovat vähän yök :) Armoa voi saada hyvät luistelijat, jalkapalloilijat ja juoksijat. Tällä pojalla on ollut ihastuksia sekä tyttöjä, jotka ovat yksipuolisesti ihastuneet häneen, mutta leikit tyttöjen kanssa ovat jostain syystä olleet pitkään ihan out.

    Eskarilainen sen sijaan leikkii sujuvasti sekä tyttöjen että poikien kanssa ja melkein mitä vaan. Ensin saattavat leikkiä naapurin tytön kanssa pehmoilla ja sen jälkeen pelata sählyä pihalla. Jos lapset pelaavat pihalla jotain, niin siellä on yleensä mukana kaikki tytöt ja pojat. Pihan paras jalkapalloilija on seuran edustusjoukkueessa pelaava tyttö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytön luokalla ei varmaan muutenkaan olla niin tarkkoja leikkikaverin suokupuolesta, mutta pääsääntöisesti ilmeisesti tytöt leikkivät pareittain. Jotain ihastumisiakin on ollut, mutta olen tytölle sanonut, että elämä on raskasta, jos jo noin nuorena aloittaa sydänsuruilut :D

      Ilmeisesti tyttö on päässyt poikien kaveriksi olemalla oma reipas itsensä ja onhan sitä toki helpompi tutustua, kun kiinnostuksen kohteetkin natsaa yhteen. Tyttö pelaa myös mielellään jalkapalloa ja säbää, joten mikäs siinä on leikkiessä.

      Poista
  2. Kylläpäs osui ja upposi tämä aihe. On pitänyt itsekin kirjoitella lasten kaverisuhteista, mutten ole muka vielä ehtinyt.

    Minusta kuulostaa hienolle, että teidän tyttö on hyväksytty sekä tyttöjen että poikien keskuudessa ja leikeissä. Itse leikin lapsuudessa, ainakin vielä ekaluokalla, paljon poikien kanssa ja poikien leikkejä. En ole koskaan välittänyt nukeista jne. Myöhemmin kavereiksi valikoitui kuitenkin pelkkiä tyttöjä, mutta kyllä esimerkiksi opiskeluaikana ja työelämässä olen huomannut, että monesti on helpompi olla tekemisissä miesten kuin naisten kanssa. Naiset ovat joskus turhan monimutkaisia ja kuvittelevat ongelmia jokapuolelle ;) Kuitenkin kaikki nykyiset ystäväni ovat naispuolisia. Poikatytöistä kasvaa muuten monesti hyvällä itsetunnolla varustettuja naisia!

    Olen tällä hetkellä huolestunut isoveikan kaverisuhteista eskarissa. Hänen vauvasta saakka tuntemansa paras ystävä on jäänyt vähän sivuun ja parhaaksi kaveriksi on valikoitunut porukan pomo, joka aina määrää, mitä leikitään. Isoveikka fanittaa ja matkii tätä poikaa (varsinkin ei toivottua käytöstä...), jonka koki vielä syksyllä uhkaavaksi ja pelottavaksi. Taisteluleikit ovat yhteinen kiinnostuksen kohde. Olimme syksyllä yhteydessä eskarin vetäjiin asiasta ja lupasivat tarkkailla tilannetta. Heidän mukaansa pojalla on vain vilkas mielikuvitus. Onneksi pojat leikkivät useimmiten ryhmässä, eivätkä kaksistaan.

    Viime aikoina on tullut ilmi, että tämä poika on ilmeisesti pyytänyt isoveikkaa tuomaan tietynlaisen lahjan synttäreilleen ja haluaa muutenkin kontrolloida isoveikkaa. Olemme keskustelleet aiheesta isoveikan kanssa ja yrittäneet selittää, millaisia oikeat ystävät ovat ja millaista on toisen hyväksikäyttö. Poika suuttuu tästä keskustelusta herkästi, kun kokee, että hänen kaveristaan puhutaan kielteiseen sävyyn. Olen yllättynyt, miten vahvoja kaverisuhteet ovat jo näin nuorilla!

    Onneksi pian on eskarin "kehityskeskustelu" ja pääsen kuulemaan hoitajien mielipiteitä tilanteesta. Itse näen kuitenkin vain sen hetken, kun käyn viemässä tai hakemassa pojan. Myönnän kyllä jääneeni joskus hieman vakoilemaan tilannetta ;) Ja pohdin jo koulunalkua. Tämä poika tulee ilmeisesti samalle luokalle, joka tapauksessa samaan kouluun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antaiskohan blogger nyt vastailla. Pari vastausta on mennyt jo bittiavaruuteen.

      Itsekään en ollut nukketyttö ja leikin ja pelailin ulkona poikienkin kanssa, vaikka suurin osa kavereista tyttöjä olikin.

      Nykyajan lapsista piti muuten sanomani, että ovat rohkeampia kuin omassa lapsuudessani keskimäärin. Synttärilahjatoiveet tullaan esittämään suoraan minulle. Pyydetään melko kalliitakin juttuja :D Lisäksi varsinkin poikapuoliset kaverit ovat helposti kuin kotonaan. Pyytävät syötävää, juotavaa ja käyvät isolla asialla vessassa laulellen. Enkä ole siis tästä yhtään pahoillani. Käytös ei ole mitenkään röyhkeää vaan ihanan välitöntä. Itse en olisi uskaltanut, enkä uskalla vieläkään tehdä tällaisia asioita toisen kotona :D

      En olisi vielä huolestunut pomottajan ihannoinnista ja hänen kanssaan kaveeraamisesta. Kyseessä voi olla ihan kiva poika, jolla on vain pomotuskausi menossa. Meilläkin tyttö on ollut pienempänä melkoinen pomottaja, mutta nykyään jo käsittääkseni melko sujuva neuvottelija ;)

      Kaverisuhteet nousevat kyllä juuri eskari-iässä kovin tärkeiksi. Silloin aletaan hakemaan omaa paikkaa kaveriporukoissa, muodostuu niitä tärkeitä bestiksiä jne. Melkoista myllerrystä siis.

      Poista
  3. Mulla oli ja on edelleen enemmän poikakavereita. Ei voi minkään, mutta pojat ovat mutkattomampia.
    Tosin mä olinkin sellainen poikatyttö penskana ettei tytöt ois mun perässä pysynyt, kun kiipeilin puihin ja rakensin majoja. :D Ne oli, että hyi pihkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seikkailu- ja majaleikit on tytönkin suosikkeja, ja vaatteista päätellen ei pihka tai muutkaan likaisuudet juuri haittaa. Itse olin lapsena hieman tarkempi, vaikka majaleikeistä tykkäsinkin.

      Sun Reima-takkipostaus näkyy bloglovinissa, mutta postaukseen ei pääse. Mihin se katosi? :D Tahtoo nähdä!

      Poista
  4. Meidän pikku neidin 3v suurin osa kaverista on poikia ja hyvin menee leikit yksiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään epäile, etteikö menisi hyvin yhteen. :D Toivotaan, että kaveruus poikien kanssa kantaa pitkälle, koska pojat ovat kivoja leikkikavereita.

      Poista
  5. Mä kans leikin aina mieluummin poikien kanssa, se oli helpompaa. Aikuisenakin tullut todettua, että kyllä miesporukassa on helpompi olla kuin naisten seurassa :D Naiset saa asioista niin vaikeita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naiset on hankalia. Välillä harmittaa, että tuli aikanaan hakeuduttua naisvaltaiselle alalle. Aina on jotain kähinöitä suuntaan tai toiseen. Aina joku vetää herneet nenään sellaisesta asiasta, jota toinen ei edes huomaa. No, jos tässä jotain on oppinut niin luovimaan ja olemaan neutraali :D

      Poista
  6. Meidän pojalla on paras tyttökaveri ja paras poikakaveri. Lisäksi on liuta niitä muita poikia, joiden kanssa leikkii. Eskarivuonna alkoi tulla vähän ongelmaa tyttöjen ja poikien erilaisuudesta. Tämä paras tyttökaveri haluaisi tyttömäiseen tapaan olla kahdestaan ja ripustautui ja omi poikaani välillä niin, että hän ahdistui. Hän leikkii mielellään tuon tytön kanssa, mutta hän puhisee välillä turhautuneena: "Kun en mä aina jaksa olla sen kanssa kahestaan, haluan olla poikienkin kanssa. Ja voihan leikkiä monta lasta yhessä".

    No tämä kriisiytyi tuossa vuodenvaihteen tienoilla niin, että ko. tyttö jopa koki että poikani kiusaa häntä. Hän teki vähän rajumpaa irtiottoa ja haki "tilaa hengittää ja olla". Samaan aikaan poika kertoi kotona, että tämä tyttö kiusaa häntä. No myrsky laantui ja poika sai haluamansa pienen etäisyyden tyttöön. Nyt hän leikkii enimmäkseen poikaporukassa, mutta lähes päivittäin myös tytön kanssa. Ystävyys säilyi, kun molempien kotona me vanhemmat puhuimme, mitä on kiusaaminen ja miten toinen kokee heidän kaveruutensa ongelmat.

    Ei oo aina helppoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, aina ei tosiaan ystävyyssuhteet ole helppoja, mutta ehkä sitten ovat sitäkin opettavaisempia. Onneksi asiasta on keskusteltu ja näkökulmaeroja setvitty yhdessä aikuisen kanssa :)

      Ihan ongelmatonta ei käsittääkseni ole ollut meilläkään kuitenkaan. Olen yrittänyt kysellä, miksi joku poika on jäänyt vähän vähemmälle kaveruudelle ja joku toinen on ottanut parhaan kaverin paikan. Vastauksia en ole oikein saanut, mutta ilmeisesti kyse on siitä, että tyttö ei halua leikkiä koko aikaa vain jonkun tietyn kanssa. Itsekin olin kyllä lapsena vähän samanmoinen. Kaverit vaihtuivat monta kertaa matkan varrella ilman sen kummempaa syytä.

      Poista
  7. Ainiin, unohdin tuohon kommenttiin lisätä, että odotan innolla munapostaustasi.

    -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin odotan itsekin :D Kuvien kanssa vielä sähläämistä ja sitten homma pelittää.

      Poista
  8. Itselläni vasta ensi kuussa 5-vuotta täyttävä tyttö, mutta nyt jo kyllä tuntuu kaverisuhteet tosi tärkeiltä. Enimmäkseen tyttö leikkii tyttöjen kanssa, mutta pari poikakaveriakin löytyy. Me emme vielä tiedä meneekö tyttö kouluun täällä missä asutaan nyt. Todennäköisesti muutetaan vuoden sisällä, josmuutetaan. Ei mielellään enää sitten, kun on eskarin aloittanut. Mun mielestä olisi hyvä, jos lapsi oppisi mahdollisimman pienenä jo leikkimään isomassa ryhmässä. Tämä nyt taitaa koskea lähinnä tyttöjä =) Itse ainakin aion siihen kannustaa ja ehkä vähän ohjatakin. Itse muistelisin, että mulla oli se yksi paras kaveri ala- ja yläasteen ajan, mutta suurimman osan ajasta oli muitakin kavereita ja välillä tuli leikittyä/tehtyä jotain muiden kanssa enemmän kuin sen parhaan kaverin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kans mietittiin, että muutetaanko vielä ennen koulun alkua vai asutaanko tässä pidempään ja päätettiin asua tässä. Lapset kyllä onneksi useimmiten sopeutuvat hyvin uusiin tilanteisiin, vaikka muutto tulisikin.

      Mä olen kans lapselle jo päiväkodissa ohjeistanut, että kaikkien kanssa leikitään ja ei tarvitse vain yhden kanssa alkaa muhimaan. Paljon kivempi, jos paras kaveri on esimerkiksi kipeänä, että on sitten muitakin, joiden kanssa viettää aikaa. Ilmeisesti oppi on mennyt perille todella hyvin. Opettajakin väliarviokeskustelussa joulun jälkeen oli sitä mieltä, että tyttö on isossa porukassa ja ryhmätöissä kuin kala vedessä. Nauttii silmin nähden isosta porukasta ja sulautuu ryhmään hienosti. Nykyajan tiimityöskentely -moodissa isoon ryhmään tottuminen on kyllä ihan hyvä ominaisuus.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...