torstai 22. tammikuuta 2015

Ennakkoluuloja ja hitaita lämpenemisiä

Ennakkoluuloja on monenlaisia, mutta viimeaikoina olen huomioinut niiden liittyvän kuitenkin toisiinsa. Ennakkoluuloisuus on luonteesta kiinni. Toisten on vain helpompi sujahtaa uuteen ympäristöön tai tilanteeseen kuin toisten.

Omasta lapsuudestani muistan ne rastiruutuun -todistukset, joita jaettiin ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Eräässä todistuksessani luki, että "uudet tilanteet hämmentävät". En ymmärtänyt sitä silloin, mutta ymmärrän sen nyt. Vaikka olenkin horoskooppimerkiltäni kalat, en ole todellakaan uusissa tilanteissa kuin kala vedessä. Välillä tuntuu, etten saa esimerkiksi siitä syystä vakinaista työpaikkaa, koska tarkoitukseni on opetella uusiiin tilanteisiin, uusiin ihmisiin ja uusiin työpaikkoihin sopeutumista. Omasta mielestäni olen kyllä jo melko pro.

Tyttö on ilmeisesti perinyt ennakkoluuloisen luonteensa minulta ja saanut jotain tuplavaikutteita vielä isältäänkin. Uudet ruoat ja maut hirvittävät, vesi elementtinä pelotti todella pitkään, elokuvissa neiti kävi ekaa kertaa ennakkoluulojensa takia vasta viime viikolla, ekalle laivareissulle pehmittäminen on aloitettu... Koulukin alkoi syksyllä shokkitunnelmissa ja kaaosmaisesti. Tänään oli tytön arviointikeskustelu koululla ja opettaja kehui, kuinka hienosti koulu on alkuongelmien jälkeen lähtenyt sujumaan. Itse ajattelin, että tytölle koulun alku oli vain kulttuurishokki, johon tarvittiin aikaa sopeutua tovi jos toinenkin. Ennakkoluulot, -odotukset ja todellisuus eivät kohdanneet, jolloin eteen tuli vastustusreaktio. Nykyään vastustuksesta ei ole jäljellä enää tippaakaan, vaan tilalla on neiti, joka osallistuu innokkaasti kaikkeen ja toimii luokassa myös tarvittaessa avuliaasti apuopettajana.
Ennakkoluuloista huolimatta sain neidin nopeaan poseeraukseen. Todella nopeaan.
Mille asioille teillä lämmitään hitaasti? Vai otetaanko uudet asiat ennakkoluulottomasti ja rohkeasti vastaan?

Mukavaa loppuviikkoa!

18 kommenttia:

  1. Myös meidän lapset ovat molemmat olleet hitaasti lämpiäviä ja arkoja uusissa tilanteissa. Mutta olen lukenut ettei se ole ennakkoluuloisuutta vaan temperamenttipiirre, myötäsyntyistä. Ihmiset on erilaisia mutta kyllä kaikille oma sijansa löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Temperamenttihan se, ennakkoluuloihin voi sitten vissiin vaikuttaa enemmän itse kuin omaan temperamenttiinsa? Jotenkin tuntuu, että hitaammin lämpiäviä ei ymmärretä tässä nopeatempoisessa maailmassa. Tai ymmärretään, mutta kaikkeen pitäisi olla aina heti valmis ja sopeutua saman tien. Onneksi aika auttaa ja ainakin itse olen oppinut sopeutumaan :)

      Poista
  2. Meillä on lapset vähän silleen joka toinen -systeemillä :D Esikoisessa ja kolmosessa on paljon samoja piirteitä, ja samoin kakkosessa ja nelosessa. Tytär ja nuorin poika ovat kiinnostuneita uusista asioista, mielellään kokeilevat uusia juttuja ja maistavat uusia makuja, ja toteavat kokeiltuaan tykkäävätkö vaiko eivät. Vanhin ja toiseksi nuorin poika ovat ennakkoluuloisia eivätkä mielellään lähtisi mihinkään uuteen, oli se sitten pyörällä ajaminen, uusi maku tai sähköhammasharjalla hampaiden pesu. Näillä kestää äidin näkökulmasta iänkaiken päästä eteenpäin siitä kynnykseltä. Samoin he ovat muutenkin herkempiä kuin nuo "parilliset lapset", herkistyvät elokuvissa esim, ja vaativat enemmän aikaa tutustuakseen uusiin ihmisiin. Nuo parilliset sitten taas ovat sosiaalisempia ja ottavat enemmän kontaktia vieraisiinkin ihmisiin. On se jännä! Samoista aineista kuitenkin kaikki tehty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo o kyllä jännittävä juttu, miten sisarukset voivat olla keskenään niin erilaisia tai sitten vastaavasti samanlaisia. Ainokaisen kanssa ei näitä asioita pääse vertailemaan.

      Meilläkin arkailtiin ensin sähköhammasharjaa, mutta nyt jo sujuu. Pyörällä ajamisesta kieltäydyttiin siinä vaiheessa, kun appareita otettiin pois. Onneksi potkupyörä vei asiaa eteenpäin. Uudet maut ovat pahimpia :/ Sosiaaliset tilanteet tyttö on kyllä yllättäen aina haltsannut. Saanut nopeasti kavereita esim. Hoplopissa tai vastaavissa. Tästä olen ollut yllättynyt ja iloinen. Ainokainen, kun jää vastaavissa paikoissa usein yksin, jollei uskalla mennä ja tutustua.

      Poista
  3. Mä oon itse ehkä ennemmin sellainen, joka ei osaa päättää asioita :D En osaa siis tehdä mitään päätöksiä, ärsyttävää. Uusille asioille pojat on ainakin vielä oppinut nopeesti, itsellä ei tää perheen muutto kuvio nyt kovin lämmitä mieltä, mutta toivon että on vaan väliaikaista ja löydetään joku superkiva uus koti pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kans välillä vaikeuksia tehdä päätöksiä, mutta nykyään kyllä olen jo melko päättäväinen. Siinäkin voi siis kehittyä :D Tsemppiä uuden kodin etsintään!

      Poista
  4. Meillä esikoinen on hitaastilämpiävä ja ennakkoluuloinen. Ruokailut olivat pitkään hankalia hänen kanssaan, samoin sopeutuminen kerhoon, päiväkotiin. Koulunaloitusta pohdittiin pitkään yhdessä ja käytiin läpi mitä koulussa tapahtuu. Lopulta se meni tosi hyvin.

    Keskimmäinen taas on se kala vedessä ihan missä tahansa. Hän rakastaa uusia asioita ja uusia ihmisiä. Nuorin on vähän siltä väliltä. Itse olen eniten meidän esikoisen kaltainen ja suorastaan ihailen keskimmäisen sopeutuvaista luonnetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitaastilämpiävien kanssa keskustelut ja asioiden ennalta läpikäymiset kyllä auttaa meilläkin. Meillä on kyllä tytöllä ollut aina helppo saada kavereita ja sosiaaliset tilanteet eivät ole hirveästi jännittäneet. Enemmänkin ongelmia on ollut uusien tilanteiden hallinnassa. Itsekin ihailen ihmisiä, jotka hallitsevat uudet tilanteet kuin vettä vain. Toivottavasti se on teidän keskimmäiselläkin ominaisuus joka säilyy :D

      Poista
  5. Meillä on temperamentiltaan hitaasti lämpiävä lapsi. Se aiheuttaa esim. hitautta uusien asioiden oppimisessa, kuten oli pyörällä ajo ja luistelu. Myös uudessa ryhmässä tarkkailee aluksi paljon, eikä suinkaan ole itseään ensimmäisenä esille tuomassa.

    -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, niin tuttua! Pyörälläajo ja luistelu olivat taitoja, jotka opittiin meilläkin ehkä keskimääräistä myöhemmin. Mutta toisaalta sitten, kun innostus ja luottamus itseen löytyivät niin alkoi sujua todella nopeasti. Hitaasti lämpiävä ei välttämättä siis tarkoita sitä, että olisi jossain asiassa muita huonompi. Omaksuminen ja rohkaistuminen vievät vain oman aikansa :D

      Poista
    2. Juuri näin. Sitten kun uskaltaa kokeilla ja luottaa itseensä, oppiikin leikiten. Vaatii vain aikaa.

      -T-

      Poista
    3. Hitaasti lämpiävä on monessa asiassa vähän varovaisempikin, mikä on toisaalta vain hyväkin asia :D

      Poista
  6. Mielenkiintoinen aihe :)

    Isoveikka on hitaasti lämpiävä (kuten äitinsäkin...) ja pikkuveikka taas on heti mukana uusissa jutuissa ja tilanteissa. Esimerkkinä vaikkapa juuri luistelu: isoveikka päätti kerran luistimia kokeiltuaan, ettei hän osaa, joten ei kannata edes yrittää jne. Pikkuveikka taas kaatuili toistamiseen, mutta halusi sitkeästi yrittää ja mieli pysyi iloisena - hänelle luistelu oli kiva uusi mahdollisuus liikkua.

    Uusi hammastahna oli myös kauhistus isoveikalle ja niin ovat uudet maut muutenkin. Otettiin rautahampaan puhjettua käyttöön tahna, jossa on enemmän fluoria (kuten suositus neuvoo). Lapsi sai itse osallistua tuotteen valintaan. Kun näki, että tahna oli eri väristä kuin aiempi, tyrmäsi sen heti tyystin. Itkun kanssa kokeiltiin uutuutta pari kertaa ja sitten poika yhtäkkiä totesi, että ei se niin kamalaa enää olekaan. Parin viikon päästä ihmetteli itsekin, miten uusi tahna oli aluksi pelottanut.

    Meillä jännitetään jo nyt tulevaa koulun alkua ja opettajaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi! Meillä on kans taisteltu uudesta hammastahnasta, koska se oli kuulemma ihan hirveän väkevää. Ulkonäkökin epäilytti kovasti :D Sitten ensiahdistuksen jälkeen pääsi asiasta kans nopeasti yli, eikä sen jälkeen valituksia ole kuulunut!

      Toisaalta ihanaa, että ollaan kaikki erilailla lämpiäviä, mutta on se välillä raskasta vakuutella, ettei uudet asiat aina ole pelottavia tai edes ennakkoluulojen arvoisia. Kannustamisen ja rohkaisujen jälkeen on sitten lopulta ihana huomata, kuinka lapsi innostuukin. Hitaasti lämpiävän kanssa kannattaa kyllä monesti jättää asioita hautumaan ja kypsymään pään sisälle. Näin meillä tehtiin aikoinaan luistelun kanssa ja myös elokuvissa käymistä kypsyteltiin vuosia :D

      Meillä ei ihan hirveästi etukäteen stressattu koulun alusta, mutta se osoittautui silti kulttuurishokiksi. Opettaja oli alussa todella huolissaan monesta asiasta, mutta nyt väliarvostelu oli pelkkää suitsutusta siitä, kuinka loistavasti on alkanut sujumaan. Hitaasti lämpiävälle ja jännittävälle lapselle auttaa varmasti se, kun antaa aikaa sopeutua ja käy asioita etukäteen läpi monta, monta kertaa. Meillä tyttö sai aivan ihanan ja kannustavan opettajan, vaikka syksyllä oli sekin shokki, että keväällä vielä ko. luokalle piti tulla ihan eri opettaja. Onni onnettomuudessa kuitenkin :D

      Poista
    2. Kyllä koulun alku meilläkin jännittää meitä kaikkia. Eskariopekin oli syksyllä huolissaan, kun poika ei viittaile tai kysy neuvoa tai kertoile asioita. "Kyllä se on niin hiljainen tämä teidän poika". Me vanhemmat kerroimme, että hän tarvitsee vähän aikaa. Ei siinä mennyt kuin pari kuukautta, kun olivat jo ihmeissään, että ääntä tulee välillä jo liikaakin. Eli vapautui olemaan oma itsensä. Ja kaikki sujunut hyvin, missään ei ole ollut vaikeuksia. Koulun alkuun haluaisinkin, että opettajaksi sattuisi semmoinen, joka ymmärtää näitä hitaasti lämpiäviä ja malttaisi odottaa, että hän "puhkeaa kukkaan".

      -T-

      Poista
    3. Kyllä opettajat ovat varmasti tottuneet kaikenmoisiin luontesiin, jos ovat vähänkään pidempään alalla olleet :) Mitä kuuntelin muiden äitien juttuja siitä, miten koulunalku on stressannut ketäkin, niin en yhtään ihmettele, että meidänkin tytön luokan alkusyksy oli, mitä oli. Opettajakin oli silminnähden vapautuneempi, kun oli oppinut tuntemaan lapsia paremmin ja hommat olivat alkaneet sujua. Luulen, että luokkaan kuin luokkaan mahtuu useampi hitaasti lämpiävä ja tytön luokalle oli sattunut sen sorttisia hitaasti lämpiäviä, jotka häröilevät ja tyhmäilevät, kun eivät tiedä, miten kuuluisi olla ja toimia uudessa tilanteessa.

      Täälläkin meni reilu pari kuukautta ennen kuin muutos parempaan tapahtui ja sopeutuminen pääsi vauhtiin. Hitaasti lämpiävän kanssa kannattaa keskustella kouluasioista aina silloin tällöin ja antaa lapselle mahdollisuus kysyä, jos joku asia mietityttää koulun alkamisessa.

      Poista
  7. meillä tyttö myös tietyllä lailla hitaasti lämpiävä tai en tiedä onko ihan sitä. Jos on isompi lapsilauma (äänekkäitä) tyttö ei oikein "osaa" tai haluakaan mennä mukaan. Siis koen, että viihtyy pienemmässä porukassa paremmin. Tällöin ehkä vaikuttaa ujolta, vaikka ei sitä mielestäni ole. Koska meilläkin tyttö on oudommissa tilanteissa saanut aina uusiakin kavereita, siis juurikin reissuissa ja Hop lopissa. :) tykkää kyllä myös uusista asioista, esim uusista ruuista tiettyyn rajaan asti.. Ehkä tyttö on sitten hiljaisempi ja vähän hitaasti lämpiävä, mutta ei tavallaan ujo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omalla tavallaan hitaasti lämpiävä :) Isoja porukoita välttelen itsekin, mutta pienissä olen kuin kala vedessä. Tyttö taas haluaisi olla mahdollisimman suuressa porukassa ja enemmän pasmoja pistää sekaisin uudet tilanteet, kuten koulun aloitus jne. Se, että lämpiää asioille tai ihmisille hitaasti, ei välttämättä ole ujoutta. Ei meidänkään neiti ujostele kuin liian "päällekäyviä" ja kyseleviä vieraampia aikuisia :D

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...