J.O.U.L.U. faktoja ja epäilyksiä

J.O.U.L.U. Tämä kummallinen sana, johon sisältyy myös suomalainen kaupunki, on peräisin muinaisgermaanisen kielen sanasta yule, joka tarkoitti keskitalven juhlaa. Koulun joulujuhlassa perehdyttiin taas kerran siihen, miksi kristityt viettävät joulua. Joulussa yhdistyvät kuitenkin jo muinaisen roomalaisen kalenterin mukainen talviseisauspäivä, Euroopan pohjoisten kansojen maatalousvuoden päättäjäis- ja keskitalven juhla sekä tietysti Jeesuksen syntymäjuhla. (Faktojen lähde: Wikipedia)

Joulu merkitsee itselleni kaikista eniten kuitenkin rentoa oman perheen kesken vietettävää juhlaa, joka on sijoitettu kalenteriin juuri siihen kohtaan, jossa pientä taukoa oravanpyörästä kaivataan eniten. Kaamosmasennus on saavuttanut pisteen, jossa tarvitaan yleisesti myönnetty lupa mähkiä kroppa siihen kuntoon, jossa kahdella jalalla seisominen heikottaa niin paljon, että mahan viereen saa vapaasti kellahtaa ilman, että kukaan katsoo paheksuvasti. Juhlajuomista pyhin eli Samariini virtaa ja hedelmäsuolat helpottavat ylitse vyöryvän mahapussukan olotilaa. Kyllä tästä taas ensi jouluksi selvitään voittajina.

Tämän juhlijan pikkumassu täyttyi yhdestä perunasta ja kahdesta kananuggetista (huoh!). Nugettijouluun päädyttiin tämän ronkelin kohdalla yleisen joulurauhan takaamiseksi myös naapureille.

Jouluaatosta tuli lopulta ihan täydellisen tunnelmallinen lumisateineen kaikkineen. Tontut liikkuivat mukavasti, vaikka Joulupukkia meidän suunnalla ei ole koskaan näkynytkään. Neitikin sen tietää, että Joulupukit ovat tekopukkeja, mutta tonttuja on olemassa ihan oikeasti. Eiväthän ne lahjat kai itsestäänkään sinne kuusen juurelle tupsahda? Vai onko paketin pinnalle kirjoitettu nimi sittenkin äipän käsialaa ja miksi se iso paketti oli jo hyvissä ajoin ennen jouluaattoa makkarin kaapin päällä?

Ilmassa on pientä epäilystä siitä,  mistä paketit kuusen alle ilmiintyvät. Tonttuja on pakko olla oikeasti olemassa, vaikkei Joulupukkia olekaan.

Herkut kelpaavat yleensä ronkelimmillekin juhlijoille. Niin meilläkin... Suolaisen (kinkun) ja makean (konvehtien) syömisen on oltava hyvässä balanssissa tai tulee huono olo. Joulun resepti on helppo ja yksinkertainen. Yök! Onneksi huomenna on taas kaupat auki ja saamme pöytään jotain muuta.

Viime jouluna ei yhdestäkään paketista kuoriutunut suklaata. Tänä jouluna vääryyden väliin jääminen varmistettiin konvehteja kotiin kantamalla jo hyvissä ajoin ennen joulua.

Ja miten kävi edellisen postauksen karkkitalolle? Ei hätää! Purkujoukot iskivät jouluaattona kimppuun. Jostain kumman syystä purkaminen vain edistyy vähän hitaanlaisesti. Onko näkyvissä heikkoa turnauskestävyyskuntoa? Nami, nami!

Purkujoukot kävivät kimppuun jouluaattona, mutta kuka sitä nyt joulunpyhinä töitä tekisi urakalla. Urakka on siis vielä pahasti kesken.

Makeaa Tapaninpäivää kaikille!