sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Teatteria lapsille

Eikä mitä tahansa teatteria, vaan laadukasta teatteria ihan oikeiden ammattilaisten voimin ihan oikeasssa teatterissa. Kävimme siis eilen tytön kanssa katsomassa Pekka Töpöhännän Tampereen Työväen Teatterissa. Näytelmän suositusikäraja on 6-vuotiaista ylöspäin. Tarina itsessään sopii varmasti myös pienemmillekin, mutta valaistusta ja musiikkia on käytetty paikoin melko voimakkaasti tehokeinoina, joten kovin säikyn lapsen kanssa en teatteriin Töpöhäntää lähtisi katsomaan. Kun Kaisu Hulina taustatanssijoineen hyppäsi valotehostepuvut päällä pimeälle lavalle, meidän 7 vee tarrasi käteeni -varmasti vain varmistaakseen, etten lähde mihinkään. Mieletön show! Myös heti näytelmän alussa oli sellainen discomeininki päällä, että ainakin yksi lapsi katsomossa sai itkuhepulit heti alkuunsa. Tyttö myös kuiskasi korvaani jossain vaiheessa, että tässä lauletaan ihan liikaa. Omasta mielestäni laulua ja musiikkia sekä valotehosteita oli käytetty kerronnassa kivana lisänä. Myös loppulauluna ollut Pekka Töpöhäntä -biisi jäi mukavasti soimaan päähän ja lopulta neitikin jo sanoi, että parasta näytelmässä olivat laulut.
Väliajalla neiti ehti (vakavana) tutkia näytelmän esitelehtistä.
Näytelmä oli yllättävän viihdyttävä myös aikuisen näkökulmasta. Itse nautin erityisesti jälkimmäisen puoliajan kerrontatyylistä ja tekniikoista. Tarina oli kirjoista ennestään tuttu ja ilkeä kiusaaja-Monni oli juuri sellainen kujakolli kuin odottaa saattoi. Näytelmän naurettavimmat hahmot olivat Monnin sanoja koomisesti toistelevat Pilli ja Pulla sekä muut Monnin jengin kujakissat, jotka kuvastavat hyvin sitä oikean elämän kiusaamiseen helposti mukaan lähtevää -ei ehkä niin suurella älyllä varustettua porukkaa. Onneksi Pekalla oli myös puolustajansa ja Monnin juonitteluilla aina lyhyet, omaan nilkaan osuvat jäljet.

Lopulta Monnikin kuitenkin joutui myöntämään, että Pekka onkin ihan hyvä ja reilu tyyppi lyhyine häntineen. Saattoihan olla, että Monninkin häntäkarvat vähän kärventyivät tosi paikan edessä...  
Teatterin jälkeen odoteltiin isukkia hakemaan meidät kotiin. "Äiti, mulla soi se Pekka Töpöhäntä laulu päässä!"
Nyt täällä mietitään, että mitä näytelmää mentäisiin seuraavaksi katsomaan. Meillähän neiti ei ole suostunut elokuviin lähtemään vieläkään, mutta teatterielämykset ovat kyllä uponneet ihan täysillä. Mites teillä?

Mukavaa sunnuntaita!

12 kommenttia:

  1. Meinasin sanoa että ei olla käyty kohta 4-veen kanssa vielä missään teatterissa mutta olisinpa valehdellut :D. Käytiinhän me keväällä katsomassa Peppi Pitkätossu entisen kotipaikkakuntani harrastelijateatterin nuorisopuolen esittämänä, yllättäen 3-vuotias jaksoi kiinnostua mutta toki istui sylissä kun oli se sen verran jännää kuitenkin.

    Elokuviin en kuuloaistiyliherkän lapsen kanssa uskalla varmaan vielä pitkään aikaan ja luulen ettei nauttisi lapsikaan vielä. Teatterielämyksiäkin pitää harkita, tuollainen Pekka Töpöhäntä olisi selkeästi vielä liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harrastelijateattereissa, joissa oon itsekin muutaman kerran käynyt, on kyllä tehosteet varmimmin sellaisella tasolla, että uskaltaa mennä pienemmänkin lapsen kanssa. Jos siis tarina muuten on sopiva.

      Meillä elokuviin ei olla menty, koska neiti luulee, että siellä on ihan pimeää ja tulee kuulemma pissahätäkin kesken kaiken. Tottahan se on ja en ole siksi pakottanutkaan. LAsten elokuvissa luulisi musiikin ja äänten olevan vähän pienemmällä kuin aikuisten leffassa, mutta ei varmasti kannata ottaa riskiä, ettei tule ikuista kammoa. Teatterissakin katselin, kuinka näytelmän alussa edessä istuva poitsu veti kädet korville irvistäen :/

      Poista
  2. Meillä pojat tykkäävät teatterista sekä elokuvista. Pekka Töpöhäntä varmaan olisi juuri sopiva koko jengillemme. 1-2 kertaa vuodessa vien pojat teatteriin, saman verran reissuja tekevät koulun ja päiväkodin kanssa. Koululaiset kävelevät alueemme kulttuuritalolle ja pienemmät menevät paikallisbussilla.

    Kun esikoinen oli pienempi, minulla oli usein korvatulpat mukana. Välillä voluumi on minusta liian kovalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva, että lapsille tehdään teatteria ja myös kivoja elokuvia.

      Me ollaan kans konsertissa käytetty joskus korvakittiä, mutta melko vähän ollaan harrastettu mitään muuta kuin teatterissa käymistä, joten aika vähälle korvien suojaamistarve on jäänyt.

      Poista
  3. Teatterihan on paljon parempi elämys kuin elokuvat. :) Varmasti ollut mukavaa.
    Itsekkin pitäis lähteä pitkästä aikaa teatteriin. On se kuitenkin niin erilaista istua teatterissa kuin elokuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään kans paljon enemmän teatterista kuin elokuvista. Elokuvia voi katsella aina kotonakin, jos haluaa (ja vielä paljon mukavammin kuin alokuvateatterissa). Täällä kans suunnitellaan jonkinmoista teatteri-iltaa yhdessä miehen kanssa. Toisi kyllä piristystä syksyyn.

      Poista
  4. Kuulostaapa mukavalta :) Meillä tykätään kovasti Pekka Töpöhännästä jo toisessa polvessa ;)

    Tykkään itse käydä teatterissa ja muistan itseasiassa vieläkin oman ensimmäisen teatterikokemukseni jotakuinkin isoveikan ikäisenä: Kolme iloista rosvoa (Kasper, Jesper ja Joonatan). Se oli jotain niin mahtavaa, että piti päästä katsomaan esitys kahteen kertaan!

    Isoveikka on pitänyt viedä katsomaan lastenteatteria monta kertaa, mutta toistaiseksi olen käynyt pojan kanssa vain elokuvissa. Mummon ja vaarin kanssa isoveikka on onneksi päässyt kerran teatteriinkin.

    Elokuvissa käytiin viimeksi tänään, joka oli muuten 3-vuotiaan pikkuveikan ensimmäinen elokuvaelämys. Muumit Rivieralla oli oikein sopiva ensimmäiseksi elokuvaksi ja viihdytti myös isoveikkaa jopa yllättävän paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin kans tuota Muumileffaa aluksi, josko olisi tarpeeksi lempeä elokuvakokemus ensimmäiseksi, mutta sitten luin jostain, että se olisi vähän tylsä :D Taidan viedä neidin leffaan vasta sitten, kun itse siitä oikeasti innostuu. Nykyään ei katsoisi kotonakaan elokuvia enää mielellään. Tiedä sitten, mikä vaihe taas on menossa..

      Mä muistan kans oman ensimmäisen teatterkokemukseni ja se oli vauhdikas Pelle Hermanni -näytelmä. :D

      Poista
  5. Tykkään kovin paljon teattereista :) Pitäs ottaa ihan parisuhde ilta ja lähteä miehen kanssa teatteriin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat! Ja täällä on suunnitelmissa myös vanhempien teatteri-iltaa syöminkeineen. Sattuu sopivasti vuosipäiväkin hollille. :)

      Poista
  6. Ei ole kokeiltu teatteria eikä elokuvia, mutta olisi kyllä mahtavaa kokeilla isomman kanssa jos täällä vain lähistöllä olisi tarjolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan kesäaikaan saattaisi olla ainakin jotain harrastelijateattereiden kesäteatteriesityksiä tms. jopa ihan kulmilla. Sellaisetkin ovat usein ihan kivoja ja viihdyttäviä ja tosiaan löytyy usein pieniltäkin paikkakunnilta. Teatteri on kyllä ihan kiva elämys.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...