perjantai 22. elokuuta 2014

"Mulla onkin uus kännykkä!"

Itseäni harmittaa ihan tavattomasti lapsen leveily uudesta kännykästä suunnilleen jokaiselle vastantulijalle. Kännykkä ja erityisesti Elisan Perhe -sovellus ovat kuitenkin olleet meidän perheen pelastus monta kertaa. Tytöllä, kun ei ole nykyään(kään) minkäänlaista halua noudattaa sovittuja sääntöjä, koskivat ne sitten kotiintuloaikoja tai sovittua leikkialuetta ulkona. Harkitsen myös vakavasti iltapäivälehdissä puhuttaneen Ignore No Moren asentamista tytön kännykkään, sillä luurin korvaan paiskaaminen tunnin vetkuttelun ja piiloleikin jälkeen tuntuu olevan jostakin syystä kovin mukavaa puuhaa. Pokkuroimisesta seurannut kotiresti ei sitten olekaan enää kovin kivaa, muttei tunnu kuitenkaan toimivan rangaistusmuotona millään muotoa...

Tarkoitus ei ollut kuitenkaan avautua napanuoran venytyksen aiheuttamista lieveilmiöistä vaan jauhaa tytön uudesta puhelimesta sekä puhelimista ja lasten puhelimen käytöstä yleensä. Meillähän tyttö alkoi kinuta omaa kännykkää suunnilleen neljä vuotiaana. Taisin silloin naurahtaa ja vakuuttaa, ettei puhelinta opi käyttämään, jollei osaa vielä lukea (ja olin ilmeisesti väärässä). Lupasin kuitenkin hätäpäissäni, että puhelin hankitaan, kunhan tyttö osaa lukea. Tyttö oppi lukemaan 5-vuotiaana, mutta mitäpä sen ikäinen, äidin käsipuolessa tiukasti kulkeva lapsi oikeasti kännykällä tekee. Lupaukset on kuitenkin pidettävä ja kaivoinkin naftaliinista oman vanhan, vaaleanpunaisen, tavallisen, kosketusnäytöttömän kännykkäni, jolla soiteltiin aluksi innokkaasti mummolle ja papalle. Tosin eihän sellainen karvalakkipuhelin kauaa kelvannut. Viime talvena sain kaivaa taas naftaliinia ja sieltä löytyikin oma vanha, kosketusnäytöllinen Samsung, jossa oli surkea akku, pätkivä soittoääni ja Elisan perhe -palvelukaan ei pyörinyt siinä kunnolla. Oli siis pakko hankkia uusi luuri ja mielellään vähän parempi ja kestävämpi kuin edellinen.

Yhteydenpito kavereihin kävi todella tärkeäksi eskarivuoden keväällä ja puhelinnumeroita alettiinkin vaihtaa tiuhaan tahtiin. Monet, kun saivat oman ensimmäisen kännykän 7-vuotis syntymäpäivälahjaksi. Aluksi kavereille soiteltiin arastellen, eikä aina muistettu edes kertoa, kuka soittaa. Kesän korvalla lärpäteltiin jo niin kuin sitä oltaisiin tehty aina. Viime kesänä nauratti (ja suututti) välillä, kun tyttö istui kavereineen pihalla ja kaikki räpläsivät uutuudenviehätyksissään kännyköitään, pelasivat ja lähettelivät whatsApp -ääniviestejä toisilleen. Aaarrgghh! Lastenhan kuuluisi leikkiä yhdessä, eikä räplätä omia kännyköitään. Kännykän järkevästä käytöstä ja kännykkäkäyttäytymisestä on käyty monet keskustelut ja kännykkä on päässyt jäähyllekin jo moneen otteeseen. Pääsääntöisesti kännykkähomma on kuitenkin alkanut jo sujumaan. Osa kavereista tosin innostuu välillä viestittämään vielä myöhään illalla. Eikö kaikki ekaluokkalaiset olekaan unessa jo puoli yhdeksältä?

Alkaa näyttää siltä, että melkein kaikilla ekaluokkalaisilla on oma kännykkä. Joissakin perheissä on periaatteena, ettei lapsille hommata kännykkää vielä tässä vaiheessa ja arvostan kovasti sitä päätöstä. Yritän myös tytölle painottaa, ettei kännykkä ole mikään itseisarvo. Meillä kännykkä on ennenkaikkea turva- ja seurantalaite tytön huidellessa ulkoillessaan ties missä. Monille kännykkä luo taas turvaa koulumatkoilla ja monesti vanhemmat varmistavatkin, onko lapsi päässyt turvallisesti koululle tai vastaavasti kotiin koulun jälkeen. Itse olen pystynyt toistaiseksi järjestämään niin, että saatan lapsen aamulla koululle ja haen heti koulun päätyttyä, joten tytön ei ole tarvinnut kännykkää mukanaan pitää. Hyvä näin, koska kuulemani mukaan moni tytön kavereista räplää kännykkää välitunneilla. Toki käymme neidin kanssa saman keskustelun joka aamu. "Miksen mää saa kännykkää kouluun, kun kaikilla muillakin on?" "Sen takia, ettet tarvi sitä päivän aikana yhtään mihinkään."
Kouluun ja takaisin saatettuna talsiva tyttönen ei tarvitse kännykkää koulupäivän aikana yhtään mihinkään, vaikka uutta puhelinta tekisikin mieli esitellä kaikille.

Miten teillä kännykkäkäyttäydytään? Vai onko kännykän hankinta vasta edessäpäin? Onko antaa käytännön vinkkejä suht tuoreen kännykänkäyttäjän äiti-ihmiselle?

Mukavaa viikonloppua!

30 kommenttia:

  1. Meilläkin nämä kännykkäkeskustelut alkoivat jo 3,5-vuoden iässä. Jostain se oli keksinyt sen että "tarviisin uuden kännykän, sellaisen jossa on sim-kortti, niin että sillä voi soittaa". Ei sitten mene enää täydestä se mumman vanha sim-kortiton. Mutta josko se nyt vielä pari vuotta ainakin pärjäisi ilman?

    Kyllä meidän vanhemmilla oli helppoa kun ei tarvinnut miettiä koululaisten kännykän käyttöä... mutta toisaalta miten sitten sai millään kiinni ties missä huitelevaa jälkikasvuaan? Asioilla on siis hyvät ja huonot puolensa. Mielenkiinnolla jään seuraamaan muiden kommentteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o. Nykyajan muksut tietää, miten puhelin toimii jo suunnilleen ennen kuin oppivat puhumaan. Eli 3,5-vuotias on jo ihan konkari ja tietää mielestään, mitä tarvitsee :D

      Meidän lapsuudessa ei ollut kännyköitä, eikä sellaisia kaivattukaan. Ja muistaakseni itse tulin kotiin aina sovittuna aikana. Mä en tiedä, miten maailma on niin muuttunut, ettei enää tunnu edes perään soittelut tehoavan kotiintuloajan muistutteluun :/

      Poista
  2. Onneks meillä ei vielä oo kännykkäpohdinnat ajankohtaisia :)! Vaikka kyllä tytöllä on yksi äänilelu, joka leikeissä toimittaa kännykän virkaa. Mä kyllä yleisesti kannatan kännykkää koululaiselle,onhan se hyvä että vanhemmat saa tarvittaessa yhteyden. Ja myös toisinpäin. Nykyään koulumaailma on niin rankka että olisihan se mahtavaa, jos oma tyttö laittaisi vaikka viestin välkällä jos koulussa on ollut joku ikävä hetki. Äiti tai isi voisi sitten koittaa lohduttaa edes etänä. Luulen kyllä että meillä isovanhemmat ostaa tytölle kännykän jo paljon ennen sitä kouluikää, he kun niin kovasti odottavat jo nyt että voisi soitella parinsadan kilometrin päästä suoraan lapsenlapselleen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä neiti oli päiväkodissa monta vuotta 9 tuntia päivässä ja nyt koulupäivät kestävät 4 tuntia eli enpä usko, että ikävänsä helpotteluun puhelinta ainakaan kaipaa :D Mutta voihan olla, että joku toinen puhelinta ikävänsä helpottamiseen välitunnilla tarvitseekin.

      Ja ihan totta. Yhteydenpitoon kaukana asuviin isovanhempiin kännykkä voi tulla tarpeeseen jo ennen kouluikää. Ja onhan sitä puhelinkäyttäytymistä hyvä toki harjoitellakin ajoissa.

      Poista
  3. En tiedä, kun ei ole omia lapsia, mutta kovin on ajat entisestä muuttuneet. Eipä ois tullut mielenkään että itsellä oisi ollut puhelin mukana koulussa ala-asteella eikä edes ylä-asteella! :D
    Tää on tätä nykyaikaa, tiedän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä suoraan sanottuna ensin luulin, että kännykät ovat koulussa kokonaan kielletty. Mutta onhan se tosiaan perusteltua joissakin tapauksissa käyttää välitunneilla tai ennen koulupäivää tai välittömästi sen jälkeen. Osa kulkee kuitenkin taksilla kouluun, on hankalia tienylityksiä ja muita ongelmakohtia koulureitillä. Ja ikäväkin voi vaivata.

      Maailma on nyt erilainen paikka kuin meidän kouluaikana. Autot kulkee lujempaa ja niitä on todella paljon enemmän kuin 80-luvin lopulla, ihmiset on jollain tasolla välinpitämättömämpiä jne. Tää on todellakin tätä nykyäikaa!

      Poista
  4. Meillä ei vielä tytöllä (6 kk) kännykkää :D mutta tuli vaan tuosta jutustasi mieleeni, kun kerran olin koiria ulkoiluttamassa, ja tuntematon, 7-vuotias tyttö tuli koulumatkallaan kävelemään seuraani. Hän oli kovin kiinnostunut koiristani ja alkoi niistä juttelemaan. Samalla hän näytti uudesta iPhone nelosestaan minulle näppärästi kuvia omasta kissastaan :D ja minulla oli tuolloin vielä oikein vanhanaikainen näppäimistöllä varustettu puhelin, enkä olisi varmaan osannut iphonea käyttää. Kyllä nauratti, kun tunsin itseni niin tekniikan kyydistä tipahtaneeksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi! Nykyajan lapset osaa käyttää teknisiä vempaimia huomattavasti paremmin kuin vanhempansa. Ja tiedän todellakin, mistä puhun! Eipä mene kauaakaan, kun sunkin tytsy jo kilauttaa kaverille :D

      Poista
  5. Meillä on puhelimet hankittu siinä vaiheessa kun on alkanut liikkua yksin kavereiden kanssa, eli siinä 1.-2.lk. Ihan vaan että saa lapsen kiinni ja käskettyä kotiin. Siinäkin oli silloin alkuunsa vähän hakemista, kun saattoi unohtua puhelin äänettömälle tai siitä loppui akku, ja sitten lasta ei saanut millään kiinni, kun eihän niillä ole ajantajua... Miten tosiaan ennen tultiin toimeen :D
    Lasten isä pitää huolen että lapsilla on jotku über hienot puhelimet - minusta joku karvalakkimalli olisi ihan omiaan eikä tulis sitä puhelinta räplättyä koko ajan (nimim. kahden kännykkäriippuvaisen äiti jolla itellään ei ole älykästä puhelinta). Pienemmät saa kyllä odotella puhelimiaan kans sinne kouluikään, sitä ennen niillä ei tee yhtään mitään, kun se on tosiaan kommunikaatioväline eikä mikään pelikone!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehoaako teillä kotiintulokäskyt? Meillä on lievästi sanottuna ollut ongelmia näiden käskyjen kuuntelemisessa ja toteuttamisessa. Elisa Perhe palvelu on muuten siitäkin mainio, että äänettömällä olevan puhelimen voi laittaa etänä äänille. Akkua ei valitettavasti pysty (vielä) etänä lataamaan.

      Mun mielestä kans ihan karvalakkipuhelin olis riittänyt pitkäksi aikaa ens alkuun, mutta eihän siitä mitään tullut, kun KAIKILLA kavereillakin on älypuhelin. Ja välttämättä omaa puhelinta ei alle kouluikäinen tarvikaan. Jokainen tietysti harkitsee omalla kohdallaan, milloin sitä tarvitaan. Meillä tyttö alkoi ulkoilla kotipihassa ilman vanhempia 5 vuotiaana ja oikeastaan vasta tänä kesänä on saanut kulkea laajemmalla alueella itsenäisesti. Ja nyt vasta kännykästä on oikeasti ollut hyötyä. Mistäköhän neitiä oltaisiin etsitty, jollei olisi ollut paikannusväline mukana silloinkin, kun sovittuja rajoja on rikottu ja rumasti?

      Poista
    2. Joo kyllä tulevat käskystä kotiin, ihan yksittäisiä tapauksia ollut että on venähtänyt, ja siitä on sitten puhuttu, ja on mennyt perille. Ei ole ollut kieltäytymistä koskaan, toki joskus vähän harmistusta kotiinkäskemisestä. Mut sitten kun tullaan kotiin sovitusti, niin toisinaan voi tarvitessa antaa vähän liekaa vaikkapa perjantai-iltana jos on leikit kesken eikä ole aamulla herätystä :)

      Poista
    3. Tästä mekin puhutaan jatkuvasti, että kun homma sujuu, niin tulee lisää vapautta ja luottamus lisääntyy. Nyt on luotto siihen, että lapsi tulee kotiin, kun pyydetään, aika pieni. Monesti saa olla hakemassa ties mistä ja välillä narrataan ihan suvereenisti olinpaikka, vaikka selkeästi Elisa perhe näyttää jotain ihan muuta. Huoh! Pitäis keksiä kannusteita, joista tulis palkkio välittömästi tai pahempia rangaistuksia kuin kotiaresti.

      Poista
  6. Meidän ekaluokkalaiselle ostettiin loppukeväästä kännykkä, kun sattui sopiva tarjous kohdalle. Lähinnä se ostettiin jemmaan, ei sille tällä hetkellä ole juurikaan käyttöä. Kännykkä on suurimman osan ajasta kotona keittiön hyllyllä (yleensä vielä akku tyhjänä, kun (halvoista) älypuhelimista näyttää virta loppuvan usein). Meillä poika kävelee kouluun ja iltapäiväkerhosta kotiin kaverin kanssa, eikä hän sen enempää kuin kaverinsakaan saa ottaa kännykkää kouluun. Olen aamulla "lähettämässä" pojan kouluun ja iltapäivällä kun hän tulee kotiin, on hänen isänsä puolestaan kotona - ei siis mitään tarvetta kännykälle. Suurimman osan vapaa-ajastaan hän huitelee kavereiden kanssa, mutta aina lähtiessä sovitaan, monelta hänen pitää lähteä kotiin ja mihin hän on menossa - jos kaveri ei olekaan kotona, tulee hän kotiin pyytämään lupaa saada mennä jonkin toisen kaverin luo. Jos hän ei jostain syystä tulisi ajoissa, tiedän yleensä kenen isälle tai äidille laittaa viestiä...Itse en oikein näe eroa siinä räplätäänkö kännykkää/pelataanko kännykällä vai pelataanko pleikalla - ja koska meillä ei pääsääntöisesti pelata silloin kun kaverikyläillään, miksi kännykkääkään saisi kaverin luona räplätä - leikkimäänhän tms vartenhan sinne on menty. Niinpä meillä kyläilevät kaverit saavat laittaa kännykkänsä reppuunsa tms., eikä sitä meillä "räplätä" - useimmat eivät kuitenkaan tietääkseni saa kotonaankaan koko aikaa puhelinta räplätä tai pleikalla pelata. Jos ei ole kaverin kanssa mitään muuta yhteistä puuhaa kuin pelata tai räplätä kännykällä, niin sitten on sama molempien lähteä kotiinsa. Eli aika tiukalla linjalla täällä mennään. En itsekään pidä kännykkää ihan kaiken aikaa mukanani, kyllähän siitä sitten palatessaan näkee, onko joku yrittänyt tavoitella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä toimii hommat kännykän kanssa todella mallikelpoisesti ja tuohon meilläkin on pyrkimys ja olen täsmälleen samaa mieltä tuosta kännykän räpläämisestä kavereiden seurassa. Meillä on vaan jotenkin nyt neidillä sellainen jumivaihe päällä näiden asioiden kanssa, että oksat pois. Ehkä se tästä tiukalla linjalla tilanne helpottaa ja löydetään se hyvä, sopiva tie kulkea tämänkin asian kanssa. Nyt voin ainakin vedota tytölle siitä, että eivät muutkaan saa räplätä tai ottaa puhelinta kouluun, jos sillä ei oikeasti ole tarvetta. :)

      Poista
    2. Kieltämättä ei ole aina kovin helppoa olla se "tiukka" äiti (mies tosin ehkä sanoisi, että se käy minulta luonnostaan ;) mutta kun on yhden lapsen jo aikuiseksi kasvattanut ja nähnyt, miten saattaa käydä niille, joiden vanhemmat eivät jaksa tai halua pysyä riittävän tiukkoina. Toki suurimmasta osasta lapsia tulee ihan " normaaleja" aikuisia ja ongelmia voi tulla niidenkin kanssa, joilla on rajat ollut, mutta jotenkin vaan ne rajat ovat itselleni tärkeitä pitää.

      Poista
    3. Kyllä rajat täytyy olla. Nehän sitä rakkautta ovat. Välillä vaan tuntuu turhauttavalta, kun tuntuu, ettei keinot riitä. Ehkä ne tulokset kuitenkin näkyvät vielä joskus :)

      Poista
  7. Meillä esikoinen sai kännykän koulun aloittaessaan. Alkuinnostuksen jälkeen känny on useinmiten kotona :) Kotona se onkin eniten tarpeen nykyisin, koska esikoinen tulee yksin koulusta kotiin aina ennen minua ja soittaa minulle. Meidän koulussa ei saa käyttää lainkaan kännyköitä eikä myöskään ip-kerhossa. Kun ip-kerho päättyy voi soittaa kotiin.

    Keskimmäinen meni nyt ekalle ja on ollut puhetta, että hänkin saisi oman kännykän. Vielä toistaiseksi emme ole ostaneet sitä, eikä poika ole edes muistanut sitä pyydellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän meilläkin kännykkäkohu rauhoitu, kun ei ole enää ihan niin uutta touhua -sekä itselle että kavereille.

      Olin kans alunperin siinä luulossa, ettei kännykkää saa kouluun ottaa mukaan ollenkaan, mutta ilmeisesti nämä säännöt ovat koulukohtaisia. Tytön koulussa on myös useampi erityisluokka ja osa oppilaista kulkee kauempaa takseilla. Uskon siis, että kännyköiden sallimisesta on käyty alunalkaen paljon keskustelua ja päädytty ratkaisuun, joissa kännyköitä saa rajoitetusti käyttää.

      Poista
  8. Meillä ei aihe ole ajankohtainen (ihan vielä), mutta olen silti tottakai joutunut tätä kännykkäasiaa miettimään. Isoveikan samanikäisellä serkulla on tuore puhelin, mutta tämä ei ole aiheuttanut sen suurempaa kinuamisketjua meillä. Ei taida poika vielä tietää nykypuhelinten herkuista. Pikkuveikka leikkii puhelimella soittamista ja "aipipädillä" toihuilua milloin milläkin leikkipuhelimella tai taskulaskimella ;)

    Omasta mielestäni ekaluokkalaisella olisi hyvä olla oma puhelin siinä tapauksessa, että hän lähtee kouluun/saapuu kotiin itsenäisesti. Voi sitten puhelimen kautta saada turvaa vanhemmista ja kysyä neuvoa päivän aikana. Hankimme isoveikalle varmaankin puhelimen vuoden päästä kesällä, että ehtii opetella sitä käyttämään ennen koulun alkua. Jos tekniikasta innostunut isi malttaa niin pitkään ;)

    Minäkään en tykkää sitä, että pienet räpläävät välitunneilla (ja osa mahdollisesti salaa tunneillakin?) puhelimiaan ja niitä käytetään pelikoneina ja jopa pyöritään netissä. Minusta koulu voisi kieltää puhelimien käytön ihan hyvin välitunneillakin (mutta eihän se kai nykyään ole edes mahdollista?!), vaikka toki se on vanhempien tehtävä valvoa puhelimen käyttöä.

    Sellainen tuli mieleen tuosta ongelmasta, että kaverit soittelevat vielä nukkuma-aikaankin, että matkapuhelin on tosiaan suljettava vehje, josta voi napsauttaa virrat pois yön ajaksi. Se on sallittua, vaikkei kovin moni niin taida tehdäkään. Tunnen kyllä joitakin, jotka edelleen uskaltavat heittäytyä tavoittamattomiksi ;) Toisaalta, jos lasta opetetaan sulkemaan puhelin säännöllisesti, hän voi pian tehdä sen aina, kun haluaa olla tavoittamattomissa - vanhemmiltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tyttö on ollut aina tekniikasta kovin kiinnostunut ja näyttää vähän siltä, että neidistä on tullut myös kavereiden tukipalvelu kännyköiden soittoäänten vaihtamiseen ja muihin pikku probleemiin liittyen :D

      Puhelin on kyllä helppo sulkea ja niin meillä usein tehdäänkin. Mutta joskus nostan luurin vanhasta tottumuksesta vain hyllyn päälle yöksi ja eikös se juuri silloin piippaa ties mitäkin viestiä tytön jo nukkuessa. Vanhaa puhelinta en viitsinyt kauheasti sammutella, kun sen herättely oli tosi aikaa vievää touhua. Uudessa ei ole sitä ongelmaa, joten täytyypä aina muistaa sammutella yöksi... Tyttö tietää kyllä myös, miten puhelin sammutetaan ja käynnistetään, mutta tosiaan en viitsi hirveästi asiaa mainostaa, kun ei ole vielä keksinyt, että sen voisi sammutaa myös halutessaan ulkoillessa.

      Poista
  9. Näillähän ei vielä kännyköitä ole. Mielenkiinnolla luen niiden käytöstä tulevaan valmistautuen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mene kauaa, kun teidänkin urakoijat tarvii jo bisneskännykät taskuunsa :D

      Poista
  10. Huh onneksi ei tartte vielä hetkeen kännykkäjuttuja miettiä! Muutaman vuoden päästä sitten :) Mutta yhdessä työpaikassa kuulin kahvipöydässä, kuinka ne äidit, joilla oli jo kouluikäisiä muksuja, puhui nimenomaa tosta whatsupista ja siitä, miten öisin kännykkä jatkuvasti piippailee. Ja jotain myös mainitsivat kännykän kautta kiusaamisesta, mutta se meni vähän ohi kun lähdin jatkamaan hommia. Hyötyä ja harmia, sitä niistä taitaa olla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kans kuullut, että kännykän kautta tapahtuu myös kiusaamista. Aika hurjaa ja kurjaa sellainen. Onneksi ollaan niin aikaisessa vaiheessa, ettei mitään sellaista ole vielä tullut vastaan. Tarkoitus on kyllä pitää neidille kännykkäkäyttäytymisestä vielä oppitunti jos toinenkin tässä ja varmasti myös keskustellaan vielä kiusaamisesta ja häiriköinnistäkin. Yöksi laitetaan kännykkä jatkossa kiinni. Silloin se ei ainakaan piippaile eitoivottuna aikana.

      Poista
  11. Meillä on jo vuosi vinguttu puhelinta, mutta ei kyllä tule ennen kouluikää ainakaan. Itse sain vasta 7luokalla mut ajat on toki muuttunu. Mun mielestä pojalle riittäis hyvin sellainen 18e Nokia mut varmasti ei tulevaisuudessa kelpaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on sitten kans aloitettu puhelinvingut aikaisessa vaiheessa :D

      Ajat on tosiaan muuttuneet. Mulla oli kans muistaakseni kasilla-ysillä käytössä isän kännykkä ja se ei ollut niitä ihan ensimmäisiä isoja gsm -puhelimia, mutta melko paksu halko se silti oli näihin nykyisiin verrattuna :D Oman kännykän sain sitten lukioaikana. En kyllä yhtään muista, mikä luuri se oli. Joku Nokian classikko varmasti.

      Poista
  12. Meillä esikoinen sai puhelimen kun meni ekalle. Jonkun ukkinsa vanhan, sen jälkeen mun vanhan halvan simpukan. 10v lahjaksi sai isovanhemmiltaan järkyn kalliin Samsungin, hukkasi sen koulubussiin parin kuukauden päästä. Viime marraskuussa sai 11v lahjaksi taas uuden puhelimen samoilta isovanhemmilta, nyt kesälomalla pudotti sen kivetykseen ja näyttö hajalla. Mun mielestä ei oo mitään järkeä ostaa kallista puhelinta tollaselle huithapelille =D lähinnä käyttää puhelintaan kamerana, ei sillä ole edes puheaikaa tällä hetkellä. Kouluun en anna viedä puhelinta, silloin kun hävitti Samsunginsa oli yllättäen vienyt salaa (heti jäi kiinni, tosin väitti pitkään että puhelin on kadonnut meille kotiin=

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! :/ Mä en kans luota yhtään meillä neitiin, että osaisi pitää omista tavaroistaan huolta. Aurinkolasithan katosivat juuri vähän aikaa sitten, kun en ollut vahtimassa. Puhelimesta on toistaiseksi pitänyt huolta. VAnhasta sai kyllä näytön kans halki aika pian sen jälkeen, kun sen sai käyttöönsä. Tämä uusikin putosi kuulemma nurmikolle jo kerran, mutta onneksi pysyi ehjänä... Samaa mieltä olen, ettei mitään hirmu kalliita huippupuhelimia kannata huithapeleille hommata.

      Poista
  13. Mielenkiinnosta luin nämä kaikki kommentit ja paljon sulle tulikin mielipiteitä asiaan liittyen. Tosiaan mielenkiintoista kun 80-luvun vanhemmilla ei ollut tällaisia "ongelmia". Voi elämä! Missähän sitä ollaan 20 vuoden päästä tällä tekniikan kehittymis vauhdilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs muuta sano! Kännykät on varmaan 20 vuoden päästä ihan sika vanhanaikaisia ja niille nauretaan niin kuin nykyään jollekin mustavalko teeveelle :D

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...