Arboretumin oravia moikkaamassa

Silloin, kun tällä sairaslomalaisella sattuu olemaan parempi päivä, ei kannata jäädä kotiin makaamaan koko päiväksi. Suuntasimme siis yksi kaunis aamupäivä kohti Hatanpään ruusutarhaa ja arboretumia. Ruusut tosin näyttivät siltä kuin olisivat jääneet juuri kovan ukkoskuuron runtelemiksi, mutta muuten puisto oli ihan oma itsensä ja paikallaan.

Viime kesän retkestä neiti muisti uteliaan oravan ja tällä kertaa tyttö nappasikin isukin napostelukupista pussukkaan kourallisen pähkinöitä sille vietäväksi. Ja löytyihän niitä oravia ja yksi varsin nälkäinenkin. Olipa tyttö pakannut itselleenkin pari keksiä evääksi, ettei tarvinnut oravan rouskutuksia tyhjin suin katsella. Kyseisellä oravalla ei ilmeisesti ollut kovin hyvä hajuaisti, sillä se ei löytänyt 10 cm päähän itsestään nurmikkoon heitettyjä pähkinöitä sitten millään. Piti käydä sormella osoittamassa sille, että minne pähkinä meni. Melko ihana ja kesy kurre.

Suu messingillä, kun oravalle maittoi pähkinät.

Joko me olimme arboretum -retkemme kanssa liian aikaisessa tai myöhässä, mutta paras väriloisto oli tiessään. Alkukesästä on yleensä paljon sorsanpoikia, mutta nyt vedessä uiskenteli vain isoja sorsia ja muutama surkeaääninen lokinpoika. Ruusut kukkivat, mutta eivät olleet läheskään  parhaimmillaan.

Tytöllä oli mekon alla bikinit, mutta uimareissu jätettiin kuitenkin kotimatkan verrelle. Toki ruusutarhan takanakin olisi uimaan päässyt, mutta taisi iskeä pakokauhu, kun uimisen apuvälineet olivat auton takakontissa.

Nyt täytyy kyllä todeta heti aamusta, että huh hellettä!