torstai 8. toukokuuta 2014

Maistelukortit

Meillä asustaa kaksi ronkelia (isukki ja tyttö). Pienempi on tosin isompi paha ainakin tässä ruoka-asiassa. Tyttö on ollut huono ja laiska syömään ihan tissiajoista asti. Uusien makujen ottaminen mukaan aterioihin on ollut ihan järkyttävää taistelua. Tyttö ei ole suostunut maistamaan uusia makuja sitten millään. Kaikkea on yritetty niin lahjontaa, uhkailua kuin leikkimielistä kiristystäkin. Välillä ruokailutilanteet ovat olleet kaikille kurjia ja lopulta olen tullut siihen tulokseen, että turha yrittää liikaa. Eihän se ole kenenkään etu, jos lapsi ei enää halua katsoa edes ruokapöytään päin.

Tyttö on siis pieniruokainen ja valikoi tarkkaan, mitä suuhunsa laittaa. Hedelmät ja kasvikset ovat olleet ehdoton ei pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Banaani, omana ja päärynä ovat kelvanneet vaihtelevasti. Lehtisalaatti jää kuulemma kurkkuun kiinni, samoin kurkku, tomaatti, porkkana ja herneet... Lista on loputon. Myös jauheliharuoat olivat pitkään pahoja. Makaronilaatikostakin tyttö noukkii haarukkaansa mielellään pelkät makaronit.

Olin siis jo luovuttanut ja ajattelin, että ehkä neiti oppii sitten isompana maistelemaan ja nauttimaan ruoasta. Tyttö aloittaa kuitenkin koulun syksyllä ja olisi ollut hienoa pistää kouluun neiti, joka uskaltaa maistaa ja syö lähes mitä vain. Eihän kaikesta tarvitse tykätä, mutta kaikkea voisi kuitenkin maistaa ja jopa syödä, että jaksaa.

Yhtenä päivänä tässä reipas kuukausi takaperin tyttö kaivoi eskarin jälkeen repustaan innoissaan kortit, joissa oli kasvisten kuvia. Hän ilmoitti alkavansa maistella uusia makuja siten, että joka perjaintai hän nostaisi uuden kortin ja alkaisi totutella kuvassa olevaan makuun. Olin innoissani ja kyselin, että kuka päiväkodin aikuisista oli näin hienon idean keksinyt. Onhan tytön huono syöminen toki todettu päiväkodissakin ja välillä on tullut erittäin huolestunuttakin kommenttia siitä, kun tyttö syö niin vähän. Tyttö väitti keksineensä idean itse ja kortit olivat jonkun Apetit mainoksen muistipelikortteja. Päiväkodissa kukaan aikuisista ei myöntänyt olevansa idean takana.

Punajuuresta tuli hitti heti ensi maistamalla, sipuli menee mukisematta ruokien seassa. Porkkanaa tyttö syö mukisematta tekemissäni porkkanalätyissä ja vaihtelevasti keitoissa. Raakana porkkana jää kuulemma kurkkuun kiinni. Herneen maistelu jäi vähän puolitiehen, mutta yritämme uudestaan kesällä tuoreiden herneiden kanssa. Tavoitteena olisi päästä joskus hernekeittoasteelle. Tomaatti on kuulemma liian kirpeän makuinen, mutta sitäkin on jo maistettu. Iloinen yllätys oli kuitenkin se, että tyttö halusi alkaa maistella omasta halustaan ja edistystäkin on tapahtunut. Ehkä vielä tämän vuoden puolella tytön lautaselta katoaa myös pieni kasa salaattia muualle kuin jäteastiaan tai omalle lautaselleni. Odotan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää.

Miten teillä on maisteltu tai maistellaan uusia makuja?


14 kommenttia:

  1. Vau, tosi hienoa edistystä! Toivotaan että myönteinen kehitys jatkuu maistelu-asioissa! Hernekeitosta muuten sen verran, että meillä kaikki tykkää hernesosekeitosta pekonin kera, eikä me sitä perinteistä tehdä ollenkaan :)

    Meillä on joka lapsella jotain inhokkeja, mutta kukaan ei ole niin rajoittunut syöjä, että mitään erityisiä toimenpiteitä kokisin tarpeelliseksi. Toki kannustan maistamaan, mutta pakota en. Koulussa on isommat oppineet pois joistain nirsouksistaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eteenpäin ollaan menty kyllä. Lihaahan neiti ei maistele vieläkään muuten kuin jauhelihana. Ei leikkeleitä, ei pekonia jne. Mutta täytyypä tehdä pekonihernaria sitten, kun siihen vaiheeseen päästään. Kiitos vinkistä!

      Toki kaikilla aina jotain inhokkeja on. Itse en sietänyt lapsena mustaa makkaraa, enkä kesäkeittoa.

      Poista
  2. Hienoa edistystä! Siitä se lähtee.

    Meillä esikoinen oli lapsena huono syömään, mutta eskarissa alkoi kasvukausi, mikä sai kaiken maistumaan. Keskimmäinen on kova nirsoilija, kuopus hiukan helpompi tapaus. Kovasti olen odottanut, että milloin keskimmäisen on pakko alkaa syömään kunnolla. Molemmat syövät huonosti kasviksia. Sipuli on aikamoinen kauhistus samoin, eikä kalakaan meinaa upota.

    Itse en ole jaksanut kauheasti stressata lasten nirsoilusta. Välillä nirsoille on muuta ruokaa tarjoilla, välillä sitten paastoavat. Kauheasti en ole viitsinyt noita kasviksia tuputtaa, maistattaa kylläkin. Olin lapsena allerginen porkkanalle, herneelle, tomaatille ja omenalle, lantusta sain vatsan sekaisin. Vieläkin muistan sen pakko vihreän syönnin, joka oli tosi kurjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen kans, että tämä pienoinen kiinnostuminen ruoasta johtuu nyt tytön iästä ja kasvupyrähdyksestä. Neuvolassa juuri todettiin, että pituutta oli tullut nyt hieman enemmän kuin viime vuosina.

      Meillä tyttö on kans syönyt aina todella huonosti kasviksia. Jossain vaiheessa meni mukavasti kurkkua, mutta sillekin tuli stoppi viime syksynä. Lohikeittoa meillä tehdään suht usein, mutta kalat jäävät kyllä useimmiten lautaselle kuin eksyvät suuhun. Yritän aina laittaa pienia paloja, että menisivät kuin huomaamatta, mutta kyllähän lapsi huomaa.

      Mä en ole kans halunnut pakottaa tai tuputtaa liikaa. Sen olen vahtinut, että joka aterialla suuhun menee jotain. En jaksa sitä kiukkuamista, mitä seuraa, jos tuo neiti ei syö mitään :D Pakkosyöminen vie syömisestä järjen ilon. Kyllä niitä vihreitäkin varmaan sitten joskus alkaa upota nirsoimpaankin. Stressasin ruoka-asioista hirveästi, kun neiti oli pienempi. Syöminen oli silloin ihan mahdotonta ja varsinkin vieraissa paikoissa syömisestä ei tullut yhtään mitään. Nykyään otan jo rennommin, vaikkakin monesti tytölle on tarjolla ainakin osittain eri ruoat kuin itselle. Toivon, että siitäkin tavasta päästäisiin eroon parin vuoden sisään.

      Poista
  3. Vau, mahtavaa! Etenkin jos on oma idea! Mutta mistähän me saataisiin toimivat maistelukortit vai odotanko ihan suosiolla eskariin? :D

    Nyt tuntuu meinaa olevan taas sellainen kausi että lapsi syö vain joka toinen päivä ja silloinkin to-del-la valikoiden. Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Maistelukortithan voi askarrella vaikka itse tai kaivaa muistipeleistä ruokien kuvia. Mulla on suunnitelmissa laittaa neiti vielä innostumaan asiasta laajemmin ja askartelemaan lisää itse piirtämia makukortteja.

      Meillä on kans selkeästi sellaisia kasvukausia, että ruoka maittaa paremmin ja välillä tuntuu, että neiti syö kuin lintu. Sitten on näitä kausia, että yhtenä päivänä lautaselta katoaa vain 2 lihapullaa ja toisena pelkästään kolme haarukallista muusia. Huoh!

      Hengissä nuo lapset näyttävät kuitenkin pysyvän, hyvin jaksavat ja jotenkin salaperäisesti vielä kasvavankin :D

      Poista
  4. Mä olin ja olen kanssa kauhean kranttu syömään ja ekasta luokasta jäi hyvin mieleen itkuiset ruokatunnit, kun opettaja pakotti maistamaan kaikkea. :(
    Hienoa, että teillä on nyt tyttö omatoimisesti lähtenyt tutustumaan vieraiden makujen maailmaan. :) Helpottaa kouluruokailua. Koulun aloittamisessa kun on niin paljon muutakin uutta ja jännää, niin turhaa stressiä tuottaa kaiken huipuksi tuo ruokapuoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä neiti ei onneksi ota itse hirveästi stressiä esimerkiksi siitä, että mitähän seuraavana päivänä on päiväkodissa ruokana. Ruoka on ollut neidille itseasiassa aina välttämätön paha. Ymmärtää kyllä, että joka päivä pitää syödä säännöllisin väliajoin tai tulee heikko, jaksamaton ja kiukkuinen olo. Pienenä tyttö tykkäsi puuroista eli aamuisin ja iltaisin meni ainakin kiva satsi puuroa. Nyt isompana neiti on hylännyt puurot, mutta ruisleipää syö tosi mielellään.

      Mä olen kans ajatellut ja lohduttanut itseäni sillä, että monet lapset ovat kranttuja ja silti kasvaneet ihan kunnon aikuisiksi ja oppineet syömään normaalisti. Itse en ollut kovin huono syömään, mutta muistan kyllä ne itkuiset välipalatuokiot päiväkodissa, kun oli ihan pakko syödä karjanpiirakoita. En jostain syystä tykännyt niistä yhtään ja pakottaminen sai aikaan sen, etten halunnut nähdäkään karjalanpiirakkaa pariinkymmeneen vuoteen :D

      Poista
  5. Wau hieno homma ja vielä itse keksitty! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kyllä tosi yllättynyt, että tämä kokeiluinnostus lähti lapsesta itsestään ja vielä noin hienon idean kera. Enpä olisi itse keksinyt!

      Poista
  6. Hieno edistysaskel ja tosi kiva idea nuo kortit!

    Mulle tulee aina mieleen aistiyliherkkyys, jos syömisen kanssa on pulmia. Onko lapsi herkkä äänille, tuoksuille, valolle, kosketukselle, lämmölle, (ruoka, sauna) vaatteiden materiaaleille? Meillä tätä on tutkitusti ainakin isoveikalla ja oman kokemuksen mukaan pikkuveikka on myös poikkeuksellisen herkkäaistinen. Meillä aistiherkkyys painottuu tunto- ja kuuloaistiin.

    Meillä isoveikka on aina ollut kohtuullisen hyvä syömään peruskotiruokia. Eksoottisemmat sapuskat aiheuttavat ennakkoluuloja ja nirsoilua. Ruuan rakenteella on myöskin väliä, kun kyseessä on aistiherkkä lapsi. Päiväkoti on kyllä tehnyt tosi hyvää tuolle uusien makujen maistelulle: siellä on kaikkea maistettava ja ryhmäpaine lisää varmaan osaltaan uskallusta.

    Pikkuveikka puolestaan oli vauvana aikamoinen sihtikurkku, mutta nyt hän syö erikoisempia ruokia ja maistelee ennakkoluulottomammin kuin isoveljensä. Mutta yksi ehdoton inhokki löytyy ihan peruskasviksista: tomaatti ei mene sitten millään. Epäilen tosin pienoista allergiaakin, kun tomaatin syöminen näyttäisi tuovan myös ihottumaa suun ympärille. Pikkuveikan ei tarvitse tällä erää syödä tomaattia. Katsotaan sitten, miten päivähoidossa käy ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä kaikenlaista omaehtoisuutta ja omapäisyyttä ollut tytön kanssa. Olen antanut tytön peloille ja taipumuksille aikaa ja tuntuu, että suuri osa on helpottamaan päin.

      Saunaanhan neiti suostui tulemaan kiukaan sihisevän äänen takia vasta noin vuosi sitten, suihku pelotti pitkään ja kylpy olikin ainoa peseytymisvaihtoehto. Nämä pelot ovat kuitenkin helpottaneet iän myötä.

      Sihtikurkku tyttö oli myös pitkään ja esimerkiksi vielä reilun vuoden iässä jouduin soseuttamaan ruoan, ettei tullut ykäreaktiota. Monet ruoat vieläkin vain pyörivät suussa, eivätkä mene kuulemma alas. Mitään allergiaoita ei ole todettu, mutta voihan esimerkiksi tomaatti tuntua pahalta suussa, vaikka olisi tosi lieväkin allergia. Ketsuppikaan ei ole nimittäin kelvannut, vaikka yleensä se on käsittääkseni lasten herkkua.

      Vaatteissa saumat, laput ja tietyt materiaalit kutittivat/häiritsivät aiemmin tosi paljon. Nykyään neiti valittaa enää harvemmin.

      En toki poissulje mitään aistiyliherkkyyksiä. Itsellänikin on varmasti kuuloaistiin liittyviä yliherkkyystaipumuksia, koska välillä pienetkin häiritsevät äänet saavat hermon kiristymään. Näiden erikoisuuksien kanssa varmaan vain täytyy oppia elämään ja toki hakea apua, jos omat konstit eivät riitä :)

      Pikkuveikan tomaattiallergia kannattaa käydä diagnosoimassa, jos oireita ilmaantuu vielä ennen päivähoitoon menoa. Täällä meilläpäin ruoka-aineallergiat pitää ainakin kouluun ilmoittaa lääkärintodistuksen kera, että saa erikoisruokavalion. Meilläkin kyllä päiväkoti on auttanut uusiin ruokiin totuttamisessa ja onpa päiväkodista joskus vinkattu, että mitä ruokia neiti on syönyt ja maistellut paremmin. Kotonakin ollaan sitten pystytty vähän komppaamaan ja harjoittelemaan lisää kyseisien makujen kanssa. Monesti kyllä en ole sitten osannutkaan tehdä "yhtä hyvää kuin tarhassa oli" :D

      Poista
  7. Hyvä idea! Meidän kuusvee on suhteellisen hyvä syömään. Hän tykkää jopa omasta inhokistani kesäkeitosta. Suurin osa ns. perusruoista uppoaa hänelle hyvin, vaikka hän ensin saattaa todetakin, että hyi, en tykkää. Hän on kuitenkin kova touhuamaan ja syö hyvin kun on nälkä. Hän ei ole mikään erityinen kokolihan ystävä, eikä aiemmin syönyt mitään kastikkeita, mutta nykyisin jo menevät. Jogurtista, kermavaahdosta ja rahkasta hän ei tykkää yhtä jogurttipoikkeusta lukuunottamatta. Sipuli, kaali, porkkanat, parsakaali raakana, tomaatti, kurkku, salaatti...kaikki kelpaavat. Uudet maut oudoksuttavat, mutta aina sopivan tilaisuuden tullen "ujutetaan" ruokaan uusia tuttavuuksia. Jos uudet maut eivät maistu, niin ei meillä syömään pakoteta. Kovin mausteisista ruoista meidän kuusvee ei tykkää. Kyllä minulla on itsellänikin useampikin sellainen ruoka, mistä en tykkää, eikä niitä sitten ole tapana syödäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä, että lapsi maistaa suht rohkeasti, vaikka ensin epäileekin, että hyi, en tykkää. Meillä monesti tyttö ei suostu edes maistamaan. Ei, vaikka mitä tekisi ja lupaisi. Joskus aikojen päästä sitten saattaa ehdottaa itse, että haluaakin maistaa. Näin kävi esimerkiksi mustikkapiirakan kanssa. Yök, en syö monta vuotta ja sitten yhtenä päivänä pyysi mustikkapiirakkaa tehtäväksi. Tehtiin ja tyttö söi kaksi isoa palaa ja tykkäsi. :D Odottelen vielä, että koska innostuu kokolihasta ja mausteista. Nykyään vielä tuntuu, että ruoka on lapsesta sitä parempaa, mitä mauttomampaa ja simppelimpää se on. Pasta ja lihapullat eivät saa koskettaa toisiaan ja vahingossakaan niitä ei voi laittaa suuhun samaan aikaan. Huoh! Ehkä tämä tästä! :D

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...