maanantai 27. toukokuuta 2013

Lapsi -Mikä ihana tekosyy

Peruslaiskana pulliaisena en varmaan viettäisi juurikaan aikaa kerrostalomme ihanassa pihassa, jollei meillä olisi lasta. Tyttö on alkanut ulkoilla viime aikoina ihan yksinkin, mutta mikäs sen kivempaa kuin lähteä neidin kanssa etsimään kotiloita tai tuoksuttelemaan juuri silmänsä auki saaneita omena- ja kirsikkapuun kukkia.
Edelliseenkin postaukseen viitaten, oli ihan mahtavaa leikkiä tytön kanssa kotilon etsintää omassa kotipihassa. Ja tottakai vanhempi pariskunta talostamme paukahti paikalle kyselemään, että mitä me leikimme. Kröhöm! 32-vuotias innostui vain vähän leikkimään kotiloiden etsintää kuusivuotiaansa kanssa.
En tiedä, onko ongelma päässäni, vai miksi minun täytyy joka vuosi todistella itselleni (ja muille), että kyllä se kesä tulee kerrostalon pihaankin. Isukkikin tosin linkitti päivällä sähköpostiini Etuovesta löytämänsä mukavan rivitaloasunnon, joten taitaa sitä pihakuumetta olla muillakin. Vaan on tässä kerrostaloasumisessa puolensa näin kesälläkin; ei ole huolta ruohikon leikkuusta eikä pihan laittamisesta. Sen kuin on ja nauttii.
Kirsikka- ja omenapuut ovat alkaneet kukkia. Ihana tuoksu, paljon pörriäisiä (ja pörriäisiä pakoon kiitävä ja kiljuva pikkuneiti.) Leppäkerttujakin oli vuosi sitten tähän aikaan paljon, mutta nyt ei taas yhtään.
Niin kauan on hyvä olla, kunhan pörriäinen tai itikka ei pöristele tai inise lähellä. Naiselliset kiljumis- ja loikkimiskuviot ovat jo hyvin hallussa tuoreella 6-vuotiaalla.
Kerrostalon pihassa eivät pienimmät ulkoilijat voi ulkoilla yksin. Meillä neiti alkoi ulkoilla yksin vasta tänä keväänä sovitulla alueella siten, että näemme hänet kolmannen kerroksen ikkunasta. Heti vastapäisen talon takana kulkee vilkkaasti liikennöity katu ja onpa pihaan eksynyt välillä satunnaisia kulkijoitakin. Tytön ulkoiluvat ovat sujuneet kuitenkin pääasiassa hyvin. Mitä nyt olemme vähän joutuneet hillitsemään kovaäänisempiä konserttituokioita mattotelinerummun ääressä ja antamaan kotiarestia tottelemattomuudesta sisälletulohetkellä: "Nythän on vielä ihan valoisaa. En tule sisälle ihan vielä! Piste."

6 kommenttia:

  1. Uh etanoita! Miete rakastaa noita nilviäisiä ja sai pitää niitä purkissa lemmikkeinäänkin viikon ajan:) terveisin tyytyväinen kerrostaloasuja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrostaloasumisessa on puolensa... ja puolensa. Välillä kyllä tekee mieli maanpinnalle ihan kirjaimellisesti :D

      Etanat on kyllä ihania, vaikka on noissa kotiloissa kuulemma huonotkin puolensa, jos niitä on liikaa. Meillä ei ole lemmikiksi noita kyselty ainakaan vielä.

      Poista
  2. Kerrostalossa on kyllä helppoutensa, ja teidän pihassahan on vaikka mitä hienoa, ennenkin ihastellut niitä puita ja puskia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän piha onkin kyllä harvinaisen kiva ja isokin kerrostalon pihaksi :)Meidän edellisen rivariyhtiön yhteinen piha oli kaukana tästä. Silti tekisi mieli vielä joskus rivariin...

      Poista
  3. Puolensa tuossakin ja näyttäisi sieltä löytyvän kauneutta vaikka miten paljon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauneutta ja nilviäismäistä komeutta löytyy kyllä :D Puolensa ja puolensa kaikessa.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...