Tulevan eskarilaisen työnurkkaus

Meillä on neiti näihin päiviin asti askarrellut, piirrellyt, maalannut ja muovaillut ahkerasti keittiön pöydän ääressä (voi pöytä parkaa). Yksi keittiön alakaapistoista täyttyi hiljalleen paperista, värikynistä ja muusta askartelusilpusta. Aloin kokea tuskaa siitä, ettei meidän perheen antiviherpeukalon kukkaruukutkaan enää mahdu säilytykseen mihinkään tytön silppujen vallatessa kaappitilaa siellä kaikkein pyhimmässä. Jotain oli keksittävä ja kouluiänkin lähestyessä uhkaavasti, päätimme alkaa metsästää tytölle koulupöytää.

Seitsemän epäonnistunutta reissua Ikeaan ja pari vielä epäonnistuneempaa reissua pariin muuhun huonekaluliikkeeseen toivat hien pintaan. Parista turhan korkealentoisesta vaatimuksesta luovuttuani, tytön huoneeseen kotiutui todella jykevä täysvalkoinen pöytä lopulta sieltä kaikkien rakastamasta Ikeasta. Pöydän molemminpuoliset kaapit osoittautuivat todella tilaviksi ja keskellä olevaan laatikkoon saa aarteet näppärästi piilotettua. Pinkki tuoli tarttui hätäratkaisuna mukaan niin ikään Ikeasta ja se oli tytön mielestä nappi valinta (vaikka isukki päästelikin ärräpäitä sitä kootessaan).

Mummo toi jo tytön pöydälle pääsiäisrekvisiittaa. Vanha läppärini löysi paikan myös tytön pöydältä, vaikka tällä hetkellä tietokoneella räplääminen ei niin kiinnostakaan (enää).

Vielä pitäisi löytää jostakin kiva ja kunnollinen valaisin tytön pöydälle ja pöydänreunaan kiinnitettäväksi. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan! Tyttö haluaisi (ehkä) pinkin lampun. Itse kelpuuttaisin ehkä jotain muutakin. Muumiverhot olisi tarkoitus myös kevään tai kesän aikana päivittää uusiin. Ehkä jotain keveämpää, mutta leikkisää. Ehkä jotain värikästä, mutta pehmeää. Ehkä katselemme Muumiverhoja vielä tovin. Ehkä.