sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Kultaako aika muistot? Luukku 9

Kun tyttö sitten viimein oppi kävelemään, tuntui että kasvua tapahtui saman tien monta kymmentä senttiä. Vauva kotosi johonkin ja tilalla oli iso tyttö. Samalla tuntui muuttuvan myös luonne, sillä ulkoilu mullistui aivan totaalisesti. Tyttö ei halunnut pysyä paikallaan enää ollenkaan. Reviiri laajeni kotipihasta huimaa vauhtia tyylillä; tyttö edellä ja äiti-ihminen puolijuoksua perässä. Tytön piti päästä aina sinne, missä oli eniten muita lapsia ja sellainen hän on vieläkin. Mitä menevämpi leikki, sen parempi. Hiekkalaatikon reunalla ei ole tämän äiti-ihmisen tarvinnut kerralla montaa minuuttia nököttää koskaan.
Kuva on syksyltä 2008. Viimeisiä hetkiä tytön kanssa kotinurkissa ennen päivähoidon ja työn aloittamista.


6 kommenttia:

  1. Sun tytär on niin söpö <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Suuret silmät ja ilmeikkyys ovat kyllä joskus valttia :)

      Poista
  2. Minäkin juoksin aina esikoisen perässä ympäri pihoja, kun hiekkis ei kiinnostanut... Kuopus on rauhallisempi, ja vihdoin samaistuin niihin äiteihin, jotka saavat vaan istua penkillä katsomassa lapsensa touhuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Ja mä en koskaan ymmärtänyt, miten ulkoilua pidettiin mukavana aikana, kun sai rauhassa auringonpaisteessa lukea lehtiä tai vaikka virkata tai heilutella kudinpuikkoja pihapenkillä istuskellen. Se oli max. 3 sekunttia, kun paikoillaan pystyi istumaan ja sitten taas juostiin kovaa kohti uusia vaaroja :D Mietin aina, että miten muut pärjäävät kahden tai jopa neljän muksun kanssa, kun itselleni riittii juostavaa yhdenkin itsepäisen perässä...

      Poista
  3. Voi mikä söpöläinen! Esikoinen on kohtuullisen rauhallinen tyyppi ja leikkipuistossa pysyy yleensä aitojen sisällä. Kakkonen ei vielä kävele, mutta on sellainen fiilis, että sitten kun mennään, niin sitten mennään tukka putkella! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi! Meillä ei tuo viisivuotias itseasiassa ulkoile vieläkään itsekseen ilman valvomista, koska rajat, sopimukset ja neuvot unohtuvat todella helposti. Vauhtia ja luottoa ihmisiin on ihan liikaa (juttelee kaikille). Asutaan kuitenkin vilkkaasti liikennöidyn tien lähellä ja ihan oman pihankin läpi kulkee satunnaisesti vähän vähemmän mukavan näköistä porukkaa...

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...