torstai 24. toukokuuta 2012

Kuolleita kukkia

Tyttökin sen tietää, että äipällä on kasveihin kuolettava vaikutus. Ei auta laulut, kastelu, ei lannoitteet ja sitä jaskaakin olen yrittänyt kukilleni puhua. Kukaan ei uskalla enää tuoda kukkia, koska tapan ne kuitenkin.

Isukki erehtyi kerran ostamaan tälle (melkein) äiti-ihmiselle kukan. Ajoitus vain oli hyvin väärä ja sen jälkeen ei ole kukkia uskallettu tuoda. Soittelin nimittäin raskausviikolla 40+6 tulevalle isukille töihin, että voisi lähteä pikku hiljaa ajelemaan kotia kohti olojen käytyä tukalaksi. Isukkipa toi tullessaan äitienpäiväruusun ja minä sitä kiroamaan, etteikö voinut suorinta tietä tulla. Lisäksi ruusu oli (yllättäen) kuollut, kun kotiuduin jokunen päivä myöhemmin tytön kanssa sairaalasta...

Tässä muutama uhrini:
Talvella hankittu gerbera eli kituen noin 2 viikkoa... ja saatan liioitellakin aikaa.

Kaunis ja eloisa se oli vielä ostopäivänään...

Orgideoita rakastan, mutta ne eivät rakasta minua... Tämä yksilö pysyi tosin tarkoilla ohjeilla kukassa melkein 3 kk, sitten se teki välikuoleman ja sai mennä muiden jätteiden mukana. Haluan, että kasvissa on edes lehdet ja varsi.

Tämän mukana tuli hyvät hoito-ohjeet, jotka ilmeisesti hukkasin jossain kohtaa.
Narsissi on pääsiäiskukka ja eli hädin tuskin pääsiäisen yli...

Kaunis oli sen pari sekuntia, minkä eli.
Mummullani oli varsinainen viherpeukalo. Kasvit kukoistivat ja kukkivat aina hänen ympärillään. Tiedän, että hän lauleli ja jutteli kukilleen paljon sekä juotti niille kahvinjämät laimennettuna runsaalla vedellä. Itsekin olen samaa kokeillut, mutta ei toimi. Kyse ei voi olla vääränmerkkisestä kahvinkeittimestäkään, koska olen perinyt mummoni Moccamasterin.

Täytyy vain ilmeisesti tyytyä kohtaloon ja kantaa uusia kukkia kuolleiden tilalle. Sikäli sääli, koska tunnen itseni lievästi sanottuna kasvimurhaajaksi.

Tämä kiroileva siili on lainattu täältä: http://www.kiroilevasiili.fi/sarjikset?page=78

10 kommenttia:

  1. Mulla on ihan samanlainen "kyky". Siis tapan kaikki sisäkasvit alta aikayksikön. Vaikka kastelisin tai olisin kastelematta, niin aina ne kuolee. Ja nopeaa! Rakastan pihan laittoa ja hoitelen ulkona kasvavia kasveja menestyksekkäästi, mutta en vain saa pidettyä sisäkasveja hengissä. En :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselle ei sopinut jostain syystä pihalla kykkiminen ja takapihalle laitetut marjapensaatkin kihisivät hetken päästä muurahaisia... Ostettiin siis kerrostalokämppä ja ollaan oltu tyytyväisiä muuten, mutta sisävehreyttä puuttuu. Ihastelen muissa blogeissa ja kyläillessä aina ihania huonekasveja ja kukkivia kukkasia, mutta ei niin ei. Haluaisin niin kovasti vehreyttä pursuavan kodin.

      Poista
  2. Heh :) Kuullostaapa hyvin tutulta. Mies tässä eräänä päivänä kysyi, missä meillä on kastelukannu (tarvitsi sitä joihinkin omiin hommiinsa). Sanoin, ettei aavistustakaan. Mies ihmetteli, kuinka en voi tietää, missä kastelukannu on ja samaan syssyyn kysyi, milloin olen viimeksi kastellut kukkia. Kysymykseen oli helppo vastata. Meillä ei ole kukkia. Ei ole ollut aikoihin. Nauratti vaan, miten mies ei ollut huomannut, ettei meillä ole ollut kuukausiin yhtäkään kukkaa. Kaikki saamani kukat kuolevat välittömästi. Toivonkin, että saisin aina leikkokukkia, jotka pysyvät sen, minkä pysyvät ja sitten ne saa ilman itsensä syyttelyitä heitä menemään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, eritetäänköhän me jotain kukkamyrkkyjä? :D Mun pitää kans tunnustaa, että herätti läheisissä suurta hilpeyttä, kun esittelin joku aika sitten suurta Ikeasta ostamaani kastelukannua. Ei kuulemma ihan vaikuttanut mun statussymbolilta. Ja olen tosiaan kastellut kukkia isolla mukilla ihan näihin päiviin saakka ja kiroillut, kun vetta on pitkin pöytiä... tosin kastelukannun hankinta ei ole parantanut tilannetta, joten siitä kukkien kuolema ei ole johtunut.

      Haluaisin vehreän kodin, mutten aina jaksa tapella isukin kanssa kukkaosastolla siitä kannattaako niitä ostaa muutaman hetken takia. Olohuoneen pöydällä on aina kuitenkin ruukkukukka ja vaihtelu virkistää, kun saa viikon välein ostaa uuden!

      Poista
  3. no voih .. sun olis pitäny ottaa multa rönsyliljan pistokas, kun tässä vähän aikaa sitten niitä kaupittelin facessa ;) ne on varsinaisia sissejä ja ihmettelen kovasti, jos saat kuolemaan ;) palataan asiaan ens keväänä, kun laitan taas uudet alut, tekevät joka kevät tuuheat rönsyt - siis jos kiinnostaa :) laittelen tässä joku kerta blogiinikin niistä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voih! Muistan kyllä sun kaupitelleen jotain pistokkaita, mutta en osannut arvata niitä "kuolemattomiksi". Pistähän mulle yksityistyrkkyä seuraavan kerran, kun rönsyää.

      Muitakin helppohoitoisten ja vaikeasti tapettavien kasvien nimivihjeitä otetaan vastaan :)

      Poista
    2. olihan siellä teksti "kestää myös kuivuutta jos unohdat kastella" :D tosin en tiedä onko sun ongelma ollut vähä kastelu vai liikakastelu.. niin noh.. täysin 100% ei voi olla ettei ne kuole, mutta sanoisin että on kestävimmästä päästä. Toinen mikä tuli mieleen, on apostolinmiekka. Mulla on itse asiassa nykyisessä aika monta "poikasta", mutta vielä en oo päättänyt että pidänkö tuuhimuksen, vaik alotanko alusta uudella pistokkaalla. Se kans kestää kuivuutta, mutta kummatkin noi kasvaa paljon tuuheammiksi, jos muistaa kastella ;)

      Poista
    3. Mun ongelmani on varmaan se, etten tiedä kasvien hoidosta mitään. Välillä unohdan kastella, välillä kastelen vähän turhankin säntillisesti ja tuntuu, ettei suurin osa kukista ja kasveista tykkää kummastakaan tyylistä. Oon katsellut mun kärsivän näköistä Bonsaita (tai jotain sinnepäin)nyt puoli vuotta ja aina se jaksaa puskea muutamaa lehteä, vaikkakin hetkenpäästä pudottaa ne sitten. Tajusin kastelleeni sitä liikaa. Se lillui kahdessa litrassa vettä ja nyt sillä on sitten menossa kuiva kausi. Mä en vaan osaa :D Apostolinmiekka kuulostaa kivalta. Täytyy googletella.

      Poista
  4. Mulla alkoi kasvit kuolemaan sen jälkeen kun sain lapsia. Esikoisen jälkeen vielä sain jonkun pysymään hengissä, mutta toisen jälkeen alkoi ne loputkin kitumaan, ja kolmannen (ja neljännen) jälkeen en ole enää hankkinut kasveja tapettavaksi... Ja siis ennen lapsia mulla oli oikeasti kukoistavia kasveja, ja viherpeukaloksikin moitittiin :O Ilmeisesti ne tuli mustasukkaisiksi, kun eivät saaneet enää samanlaista huomiota ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Hyvä teoria. Kai ne kasvitkin voivat kateudesta olla ensin vihreitä ja lopulta nääkähtäneen ruskeita/lehdettömiä/veteliä. Mullakin muuten oli sinkkuaikoina muutama oikein kukoistava kasvi, mutta kuolivat heti, kun löysin (kunnon) kumppanin... ja sain tytön. Totta! Perheen ja lapsen myötä arki ja aikakin kuluvat ihan erilaista tahtia kuin ennen. Kasvit ovat vain mustasukkaisia, siinä se! :P

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...