Tyttö on kovin "omaehtoinen" niin kuin päiväkodissa sanotaan. Kotona lipsahtaa kyllä usein suusta myös termit hankala, vastarannankiiski, touhottaja jne. Tyttö siis keskittyy kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin sillä hetkellä pitäisi. Toki itselleen mielenkiintoisia juttuja tekee keskittyneesti (ja ihan taitavasti) pitkäänkin, mutta siirtymävaiheet tekemisestä toiseen ovat hankalia. Syömiseen keskittyminen on aina taistelua, samoin pukeminen ja pyydettäessä paikallaan pysyminen on mahdotonta. Esimerkiksi eilen olisin rasvannut kutisevan tytön kylvyn jälkeen, mutta homma meni nakupellenä nauraen säntäilyksi. Sama toistui, kun yövatteet olisi pitänyt laittaa päälle. Nämä vain päällimmäisinä esimerkkeinä.
Päiväkodissa, suuressa ryhmässä, arki on ilmeisesti tytön kohdalla sujumatonta, vaikka kaikkea on jo yritetty. Monien vaiheiden jälkeen ollaan tultu siihen pisteeseen, että tyttöä ollaan syksystä lähtien hommaamassa kahden lapsen paikalle tai vaihtoehtoisesti ryhmään yritetään saada yksi lisähoitaja. Mitään diagnoosia tytölle ei olla ainakaan tässä vaiheessa vielä tekemässä. Kotona arki on kuitenkin suht sujuvaa, vaikka tietysti täytyy sanoa, että mitään vertailukohdettahan itselläni ei ole. Tyttö on ainoa lapsi ja sellaiseksi jää. Vastaahan hän päiväkodissakin kahta lasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!