Teatteria lapsille

Eikä mitä tahansa teatteria, vaan laadukasta teatteria ihan oikeiden ammattilaisten voimin ihan oikeasssa teatterissa. Kävimme siis eilen tytön kanssa katsomassa Pekka Töpöhännän Tampereen Työväen Teatterissa. Näytelmän suositusikäraja on 6-vuotiaista ylöspäin. Tarina itsessään sopii varmasti myös pienemmillekin, mutta valaistusta ja musiikkia on käytetty paikoin melko voimakkaasti tehokeinoina, joten kovin säikyn lapsen kanssa en teatteriin Töpöhäntää lähtisi katsomaan. Kun Kaisu Hulina taustatanssijoineen hyppäsi valotehostepuvut päällä pimeälle lavalle, meidän 7 vee tarrasi käteeni -varmasti vain varmistaakseen, etten lähde mihinkään. Mieletön show! Myös heti näytelmän alussa oli sellainen discomeininki päällä, että ainakin yksi lapsi katsomossa sai itkuhepulit heti alkuunsa. Tyttö myös kuiskasi korvaani jossain vaiheessa, että tässä lauletaan ihan liikaa. Omasta mielestäni laulua ja musiikkia sekä valotehosteita oli käytetty kerronnassa kivana lisänä. Myös loppulauluna ollut Pekka Töpöhäntä -biisi jäi mukavasti soimaan päähän ja lopulta neitikin jo sanoi, että parasta näytelmässä olivat laulut.

Väliajalla neiti ehti (vakavana) tutkia näytelmän esitelehtistä.

Näytelmä oli yllättävän viihdyttävä myös aikuisen näkökulmasta. Itse nautin erityisesti jälkimmäisen puoliajan kerrontatyylistä ja tekniikoista. Tarina oli kirjoista ennestään tuttu ja ilkeä kiusaaja-Monni oli juuri sellainen kujakolli kuin odottaa saattoi. Näytelmän naurettavimmat hahmot olivat Monnin sanoja koomisesti toistelevat Pilli ja Pulla sekä muut Monnin jengin kujakissat, jotka kuvastavat hyvin sitä oikean elämän kiusaamiseen helposti mukaan lähtevää -ei ehkä niin suurella älyllä varustettua porukkaa. Onneksi Pekalla oli myös puolustajansa ja Monnin juonitteluilla aina lyhyet, omaan nilkaan osuvat jäljet.

Lopulta Monnikin kuitenkin joutui myöntämään, että Pekka onkin ihan hyvä ja reilu tyyppi lyhyine häntineen. Saattoihan olla, että Monninkin häntäkarvat vähän kärventyivät tosi paikan edessä...  

Teatterin jälkeen odoteltiin isukkia hakemaan meidät kotiin. "Äiti, mulla soi se Pekka Töpöhäntä laulu päässä!"

Nyt täällä mietitään, että mitä näytelmää mentäisiin seuraavaksi katsomaan. Meillähän neiti ei ole suostunut elokuviin lähtemään vieläkään, mutta teatterielämykset ovat kyllä uponneet ihan täysillä. Mites teillä?

Mukavaa sunnuntaita!