Kuukauden tököttivinkki

Tarkoitus on aloittaa epäsäännöllisen säännöllinen postaussarja meikkeihin ja kosmetiikkaan liittyen, koska olenhan hulluna purnukoihin ja niiden sisältämiin tökötteihin. Postaan enimmäkseen omista tököteistäni, mutta miksen myös tytön kosmetiikasta. Meikkaus ei 8-vuotiasta neitiä vielä varsinaisesti kiinnosta, mutta kynsilakat, huulikiillot ja muut tyttömäiset tökötit ovat jo vallanneet tilaa äipän jemmoista.

Monet äidit eivät halua tai koe ehtivänsä ehostustautua. Itsekään en käytä aamuisin meikkaamiseen viittä minuuttia pidempään. Siinä ajassa saa kuitenkin ilmeen freesattua ja tummat silmänaluset suurin piirtein piilotettua.

Viime aikoina olen innostunut kokeilemaan -ehkä Livboxinkin ansiosta uusia meikki-, ihonhoito- sekä muita tököttiperheeseen kuuluvia tuotteita. Viime viikolla sain käteeni kuitenkin muuta kautta* ripsivärin, joka mullisti maailmani tai ainakin ripseni.

Kyllä, päälle kolmikymppisellä ON ryppyjä ja silmänympärysiho ohentunut. Älkää keskittykö siihen vaan ripsiin. Ja KYLLÄ, ripsetkin haalistuvat ja ohenevat iän myötä. Näissä kuvissa on siis (oikea) silmäni ennen rajauksia ja ripsiväriä.

Ripsiväri on oleellinen osa meikkiäni. Käytän vahvoja miinuslaseja, jotka pienentävät silmiäni aivan älyttömästi. Jos en käyttäisi silmämeikkiä, silmäni näyttäisivät tummien rinkuloiden ympäröimiltä ja pienen pieniltä. Suorastaan olemattomilta. Ripset ovat iän myötä haurastuneet, vaalentuneet ja ohentuneet, mutteivat sentään vielä ihan kokonaan kadonneet kuvasta.

Oikea silmäni ripsarituunauksen jälkeen. En ole koskaan, millään ripsivärillä saanut vastaavia räpsyjä. Oikeanpuoleisessa kuvassa ripset näkyisivät paremmin, jollei tausta olisi niin tumma. Kameran makrolinssi on armoton paakuille, mutta todellisuudessa lopputulos on pienen harjoittelun jälkeen ollut kerta kerralta siistimmän näköinen.

Tykkään monenlaisista ripsiväreistä. Yleensä käytän kuitenkin helposti pois pestäviä ripsivärejä, jotka kestävät kuitenkin pientä sadetta ja heinäallergian aiheuttamaa tahatonta kyynelehtimistä valumatta silmien alle. Tämän ripsivärin testasin myös liikutuksen kyynelin Delfinaariossa. Suomen sääolosuhteita tuskin voi ääriolosuhteiksi kutsua, mutta hyvin piti ripsari pintansa myös Linnanmäen tuulisessa säässä sekä Juhannuskarkeloiden vesiryöpytyksissä.  Illalla silmämeikin poistamiseen on riittänyt vesipesu ja silmänympärysten pyyhkäisy kasvovedellä. En halua tuhrata aikaa meikkien putsaamiseenkaan tuntitolkulla.

Ripsarien harjaksista minulle kelpaavat sekä kumiset että niin sanotut tavalliset kuituharjakset. Kumisilla harjaksilla saa usein paremmin eroitellut ja luonnollisen näköiset ripset. Kuituharjas annostelee usein taas runsaammin ja käyttöä täytyy vähän treenata, ettei lopputuloksena ole paakkuripset.

Mutta mikä tämä ihmeripsari sitten oikein on?

Ripset "rakennetaan" ensin valkoisella tökötillä, joka saa ripset näyttämään runsaammilta ja pidemmiltä. Lopuksi päälle sutaistaan mustaa väriä. Voilá! Muotoillut kuituharjakset toimivat parhaiten pienen treenauksen jälkeen. Hämmästyin kuitenkin lopputulosta jo ensimmäisellä käyttökerralla. Voiko tämä olla tottakaan? Ripsarin hinta kaupoissa on käsittääkseni 15 euron kieppeillä.

L'oréal ei ole se merkki, jota yleensä suosin meikeissä. Onneksi kuitenkin kokeilin avoimin mielin, sillä sitä helposti jämähtää käyttämään vain jotakin yhtä tiettyä.

Meikkaatko? Mikä on sinun ripsivärisuosikkisi? Olisiko aika kokeilla jotain uutta?

*Osallistuin L'oréalin uuden hiusvärin, Prodigyn testaukseen ja olin 100 ensimmäisenä palautetta antaneen joukossa, joten sain palkinnoksi False Lash Superstar ripsivärin. Ihastuin ripsariin ja päätin postata. Tämä ei toisinsanoen ole maksettu mainos.