sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Tee se itse pehmolelu

Tässä blogissa ei juurikaan ole Do it yourself- juttuja nähty. Tämä johtuu ihan siitä, ettei itseäni kiinnosta käsillä tekeminen piirun vertaa. Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät kaipaa käsilleen mitään ylimääräistä tekemistä. Voin viettää aikaani pelkästään oleilemalla, enkä silti koe pitkästyväni. Luultavasti oleilu on juuri elämäni suurimpia suoloja. Ahdistun, jos jatkuvasti täytyy tehdä jotakin (laiskaksikin saa siis kutsua).

Ihailen silti suuresti muiden kädentaituruutta. Siinä mielessä en ole luovuttanut, ettenkö itsekin voisi joskus oppia tekemään esimerkiksi juuri käsitöitä. Toistaiseksi olen kuitenkin ihan tyytyväinen, jos neulan käteen saadessani saan otettua sen avulla laadukkaan verinäytteen. (Olen ammatiltani laboratoriohoitaja).

Jokunen viikko sitten tyttö oli käynyt jälleen koulussa kirjastoautolla. Innokkaana hän esitteli minulle lainaamaansa Pehmolemmikit -kirjaa*. Ohjasin tytön kirjan kanssa välittömästi pihan toiselle puolelle mummolaan. Mummolla on ompelukone, kankaita ja asiaan kuuluva koulutuskin vuodelta nakki ja muusi. (*kumppanuusmarkkinointilinkki)
Saanko esitellä: Nietos, pieni jääkarhunpentu -tyttö.
Kaavojen kopioinnin ja kirjan tutkimisen jälkeen pehmolemmikki-asia jätettiin hautumaan. Viime perjantaina tytön ja mummon kalentereista löytyi viimein sopiva rakonen pienelle Diy -hetkelle. Tyttö tosin luotti homman lähes täydellisesti mummon kontolle. Äitinsä tyttö!
Kirjassa pehmolemmikit neuvotaan valmistamaan fleecekankaasta, mutta myös joustofrotee tuntuu toimivan ihan kivasti.
Ko. kirjassa on tarkat ohjeet kaavoineen kaikkineen monen erilaisen pehmolemmikin valmistamiseen. Jääkarhunpentu Nietos vaikutti maallikonkin silmiin yhdeksi helpoimmin valmistuvalta. Kankaita ei Nietosta varten erikseen käyty ostamassa, vaan jääkarhunpentu valmistui mummon varastoista löytyvistä jämäpaloista. Valkoinen kangas on joustofroteeta ja mekko windfleeceä. Täytteekseen jääkarhu sai pumpulia. Nietos sai myös kaulaliinan sekä huomioväriset keltaiset töppöset ja päähineen, jotka tosin taisivat jo leikin tiimellyksessä kadota johonkin.
Pehmolemmikit -kirjassa on tarkat valmistusohjeet pehmolemmikin valmistamiseen. Tytön ja mummon -pehmolemmikkiin ei ole juuri ohjeita lueskeltu. Materiaalit on sovellettu jämäpaloista ja ohjeitakaan ei taidettu pahemmin lueskella. Kaavat ovat sentään kirjasta napattu.

Tyttö on leikkinyt Nietoksella koko viikonlopun ja toki myös nukkunut yöt sen kanssa. Tuntuu, että omatekemä uniikki lelu on ollut tärkeämpi kuin lelut keskimäärin.
Huomenta! Kuvaa ottaessa nauratti, kun tytöllä sattui olemaan sängyssään mummon, tytön vanhoista verhoista, tuunaama pussilakana :D
Löytyykö teiltä itsetehtyjä pehmoleluja tai muita tsi -leluja?

Mukavaa sunnuntaita!

12 kommenttia:

  1. Kommenttini ei liity söpöön pehmoleluun mitenkään (paitsi hyvä te!)
    Olen haastanut sinut :)
    http://pikkukepponen.blogspot.fi/2015/10/haaste-kerro-kuvin-ja-sanoin-suomen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! :)

      Ja erityiskiitos, että kommentoit tähän postaukseen. Aloin olla jo epätoivoinen :´D

      Poista
  2. Todella söpö nalle ja hei...mä osaan kanssa ola jouten vaan enkä jatkuvaa tekemistä kaipaa. :D
    Kyllä äiti mulle muksuna muutaman pehmolelun itse ompeli ja kyllä niitä tuli halittua varmaan enemmän kuin muita. <3
    Kiva syysbanneri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin, että olet siinä suhteessa samanlainen, ettet kans kaipaa koko ajan tekemistä :D Nykyään huomaa kuuluvansa vähemmistöön, jos kertoo, ettei tarvitse esimerkiksi kodin ulkopuolisia harrastuksia tms. Ihanaa vain olla :D

      Kiitos! Taas melko nopeasti kehitelty banneri, mutta eipä ollut parempaakaan tarjolla :)

      Poista
  3. Tämä on kyllä ihana! Mä en vaan osais :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana on, ja en osaa kyllä itsekään. Mummon kommentti oli, että tekeminen oli melkoista väkertämistä :D Mitä pienikokoisempi lpehmolelu, sen vaikeampaa tietysti.

      Poista
  4. No onpas söpönen :)

    Minäkään en ole mikään käsityöihme, joten meillä ei tosiaankaan ole itse askarreltuja pehmoleluja. Ei kun hei, kerran kyllä tehtiin poikien kanssa (äiti teki) yhdessä tapahtumassa keppihevoset tunkemalla vanua villasukkaan jne. Mutta kotona ei tule moisia harrastettua.

    Omilta kouluajoilta muistan, kun piti virkata/neuloa vanulla täytettävä kissa: mun kissan puolikkaat oli niin erikokoisia, ettei kissaa voinut ommella yhteen ja täyttää. Koska kissan toinen puoli on tuskailuani säälivän äitini neuloma :D

    Minäkin muuten kuulun siihen katoavaan ihmisrotuun, joka pystyy vain olemaan. Nautin ajatuksen virrassa kellumisesta peiton alla. Luovuuskin vaatii tutkitusti joutilaisuutta! ;)

    Tykkään tuosta uudesta bannerista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiik! Vanusukkakeppihevoset kuulostavat ihan liian ihanilta :D

      Mun käsityöt koulussa olis kans melko legendaarisia. Tumput olivat ihan eri kokoiset, pitsin virkkasin yhtä monta kertaa kuin purinkin. Ompelukset ei ihan näyttäneet just siltä, milltä ne suunnittelin pääkopassani näyttämään... :D

      Joutilas osaan olla tosiaan minäkin. Koskahan se luovuus herää?? :D Kiitos bannerikehuista!

      Poista
  5. Olipas melkoisen söpökkä halikaveri! Hyvää syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se! Ihan suosikki! :) Hyvää syksyä sinulle myös!

      Poista
  6. Hahaa, ihan sattumalta tuli vastaan tämä blogi ja postaus.
    Olen itse tehnyt vuosia sitten tuosta kirjasta noita samoja pehmiksiä kaksi, ja olen kuumeisesti miettinyt, että mistä ihmeestä sen ohjeen otin. Nythän se selvisi. Lainasin kirjastosta tuon kirjan.

    Tein tuon muuten joulukalenterina. Hahmot sai ensin, ja niille sitten vaatetta ja laukkua sen jälkeen. Vaatteet ja nahkalaukut/reput keksin omasta päästä. Oli kyllä mukava tehdä, aluksi. Sitten muuttui jo stressaavaksi... Tyttö tykkäs hulluna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että postauksesta oli sinulle hyötyä! Tiedän niin tuon tunteen, kun ei muista, mistä joku juttu on peräisin! Kiva idea tuo joulukalenteri! Vaikka täytyy kyllä sanoa, etten taitaisi itse oppia pienen pieniä asusteita enää ennen joulua värkkäämään, kun en osaa tehdä isompiakaan :D Tiedän kyllä, että meilläkin tyttö tykkäisi kovasti.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...