lauantai 5. huhtikuuta 2014

Ajatukset syksyssä

Asioilla on aina taipumus järjestyä, mutta valehtelisin, jollen tunnustaisi tulevan syksyn asioiden pyörivän mielessäni päällimmäisenä. Tytöllä alkaa koulu ja itselläni on taas kerran työpaikka katkolla. Pitäisi kuitenkin varata varmuuden varaksi aamupäivä- ja iltapäivätoimintaa neidin koulupäivien jatkeeksi, jos vaikka itselläni työt jossain muodossa jatkuvatkin.

Hauskuutin itseäni laskemalla, että äitiyslomalta palattuani reilu 5 vuotta sitten olen tehnyt samalle työnantajalle, käytännössä kahdessa eri tehtävässä 15 määräaikaista työsopimusta. Päälle kolmikymppisenä sitä toivoisi, että elämä alkaisi jo hiljalleen vakiintua muutakin kuin kotirintamalla. Aluksi en halunnutkaan jämähtää samaan työpaikkaan, mutta nyt, kun jämähtäminen olisi jo suotavaa, olen joka kevät miettimässä samaa asiaa; Syksyä ja sen mukanaan tuomia mahdollisia työkuvioita. Olen tuuliajolla. Tullut oikeaan paikkaan väärään aikaan. Huonohan en tietenkään myönnä olevani.
Viikon päästä olisi kouluun tutustuminen--> äkillinen lomapäivä järkätty. Olisiko siitäkin voinut tiedottaa hyvissä ajoin? Koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan haku alkaa maanantaina, enkä tiedä, tarvitaanko sellaista edes... Työsopimusten keräily saattaa jatkua hyvinkin jossain muualla kuin reilun viiden vuoden aikana tutuksi tulleella työnantajalla.
Kertokaapa kokeneemmat, että miten järjestätte pienten koululaisten aamut? Itselleni tuli nimittäin yllätyksenä, että pienten koululaisten järjestetty aamutoiminta alkaa täällä meillä vasta kello 8:00. Aamupalakin pitäisi syödä tietysti kotona ja jotenkin pitäisi taikoa kuitenkin itsensä (mahdollisesti) töihin jo noin puoli kahdeksaksi. Itse muistan olleeni hoidossa ekaluokkalaisena aamuisin jo puoli seitsemän aikaan äidin mennessä töihin seitsemäksi. Sain hoidossa aamupalan ja kavereiden kanssa kuljimme yhtä matkaa koululle. Iltapäivällä tulimme taas porukassa takaisin päiväkodille ja meitä odotti välipala ja kivat tädit ja setä kera järjestetyn iltapäiväohjelman. Oli kirjoja, askarteluja, höyläpenkit ja urkuharmooni... Päänvaivaa aiheuttavat siis erityisesti aamujen järjestäminen. Neiti on sen verran haaveilijatyyppiä, että ihan varmaa on, etteivät itsenäiset lähdöt tule vielä ainakaan syksyllä sujumaan. Yksin kotona olemistakin on harjoiteltu vasta ihan vähän.

Ehkä pitäisi nyt kuitenkin nauttia keväästä sekä tulevasta kesästä ja antaa asioiden rullata omalla painollaan. Kysehän on kuitenkin mahtavasta kesästä ennen tytön koulutien alkamista. Ei pidä ajatella sitä, että kesäloma on taas vasta elokuussa, tämän kesän heinäkuussa päivystävä päiväkoti ei ole todellakaan lähellä, eikä edes työmatkan varrella tai että työpaikalle ei saatu täksi kesäksi edes yhtä kesäsijaista kahden neljästä lomaillessa kerralla. Elämä on.

Pitäisi elää tässä ja nyt. Niin kuin lapsi ja nauttia vaikka uudesta polkupyörästä.
Hauskaa kevättä!

13 kommenttia:

  1. No on se nyt hitto etteivät saa vakinaistettua sua!!!! :/ Toivotaan että kaikki lutviutuu! :) Kimurantilta kuulostaa tuokin aamutoiminnan aikataulu! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, olenhan onnellisessa asemassa, että olen saanut tehdä kahden ihmisen äitiyslomasijaisuudet yhtä soittoa nykyisessä paikassa... Olisihan se vakipaikka tällä työkokemuksella jo ihan kiva yllätys :D

      No enpä tajunnut, että mun täytyy vielä alkaa meidän aamuistakin vielä ressaamaan. Oletin ilman muuta, että ohjattu toiminta alkaa viimeistään 7 aikaan... Eikös koulukin ala jo monesti klo 8??

      Poista
  2. Toivottavasti työkuviot selkeytyvät pian. On se nykyajan työelämä stressaavaa. Toisilla on pelkkää pätkää, oma toimialani on rakennemuutoksessa ja eletään aina yt:eistä seuraavaan.

    Meidän kodin lähellä ei ole mitään aamupäivähoitoa saatavilla. Onneksi meillä on miehen kanssa liukuva työaina, jonka avulla olemma saaneet sumplittua kouluunmenon. Haastetta lisää se, että ensi syksynä kouluun menijöitä on kaksi ja isommalla ei ole enää iltapäivähoitoa. Se vähän jännittää, että miten pärjää kotona ja sen lisäksi, että mikä mahtaa olla meno meillä, jos kavereita on kotona. Pitää varmaan kehittää joku lukko telkkaa ja tietokoneeseen, jotta ei mene tunteja niiden äärellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein sitä toivoisikin nyt sitten, ettei työt jatkuisikaan, että saisi ensimmäisen koulusyksyn ilman jatkuvaa pelkäämistä ja stressaamista pulkkaan nätisti.

      Meilläkin on vähän liukumaa molemmilla nykyisissä työpaikoissa, mutta toisaalta eipä sitä iltapäivähoitoakaan ole kuin viiteen asti tarjolla. Nykyään, kun olen töissä jo monesti ennen puolta kahdeksaa, saan hommat pakettiin kolmelta ja olen neitiä hakemassa kahdella bussilla sompailtuani neljän aikaan. Aamulla olemme menneet miehen autolla, niin olen säästänyt aamusta tunnin verran matka-aikaa. Nyt täytyy miettiä sitä, että jos menenkin aamulla bussilla tosi aikaisin ja mies venyttää omaa päiväänsä sitten iltapäivästä.

      Ei teilläkään helppoja ratkaisuja ole tarjolla näköjään. Miten sitä ennen pärjättiin, kun ei ollut edes kännyköitä? Jotkut pelisäännöt täytyy syksyksi kehittää. Toisaalta onhan se kiva, että voi kavereiden kanssa koulun jälkeen viettää aikaa, jos vaikka pelottaa olla kotona yksin.

      Poista
  3. No ei ala koulu vielä välttämättä kahdeksalta.Meidän ekaluokkalaisen ainakin meni syyslukukauden ajan neljänä aamuna yhdeksään ja vain perjantaisin kahdeksaan.oli jotain jakotunteja aamulla ja iltapäivän viiminen tunti jolloin vaan puoli luokkaa paikalla.Aamuhoitoa täällä ei ole ollenkaan järjestetty joten yksin joutui selviämään aamuisin.Vaikeetahan se alkuun oli kun ei edes kelloa tuntenut.Mummi soitteli ja varmisteli kouluunlähtöaikaan.Itse oon sellaisessa työssä etten voi määräaikaan olla soittelemassa omia puheluita.Pakko vaan selvitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. En voi töissä aina olla aamuisin kytiksessä ja soittelemassa, että koska pitäisi lähteä. Nykyään tarvitsee jokainen vaatekappalekin kehottaa päälle moneen kertaan, joten enhän ehtisi muuta kuin soittelemaan koko aamun. Miehelle ei sellaista tehtävää voi antaa... koska hyvä, että muistaa oman nimensä hajamielisyyksissään.

      Pakkohan niiden asioiden on järjestyä! Onhan sitä ennenkin selvitty.

      Poista
  4. Meillä ei "lähikoululla" , jonne kuljetaan 3 km maantietä, ei ole tarjolla olleenkaan aamu- tai iltapäivätoimintaa, koska tarvitsijoita ei ole tarpeeksi. Ajatuksena on ottaa osittaista hoitovapaata ja tehdä nelipäiväistä viikkoa ja miehellä on 3-vuorotyö, mutta siltikin jää niitä yksinäisiä aamuja ja iltapäiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts! Teillä on vielä noin pitkä koulumatkakin kuljettavana. Meillä ei ole pitkä matka, mutta kaksi tienylitystä, joista toinen on todella paha. Liikennettä on paljon ja ihmiset ajavat ylinopeutta. Lisäksi suojatiet on sijoitettu risteyksiin siten, että pienen koululaisen täytyisi osata katsoa neljään suuntaan yhtä aikaa. Kyllä se aikuiselta onnistuu, mutta pieni koululainen juoksisi vain mieluiten yli äkkiä ja huomaamatta.

      Itsekin pohdin tuota osittaista hoitovapaata, mutta enpä sellaista nyt voi tosissani pohtia, kun en tiedä, onko työllä jatkuvuutta muutenkaan. Liukuvat työajat ja vuorotyö varmaan helpottavat osaa aamuista ja iltapäivistä... mutta tosiaan, kun aina ei pysty jokaista päivää järkkäämään. Tsemppiä sinnekin!

      Poista
  5. Meillä ei ole ollenkaan aamupäivähoitoa tarjolla, joten eipä auta muu kuin hommata tulevalle ekaluokkalaiselle kännykkä ja soitella aamun mittaan ja sitten vaan luotettava ja toivottava että kaikki menee hyvin.. Me molemmat vanhemmat lähdetään töihin jo kuuden jälkeen joten jos koulu alkaa ysiltä niin veikkaanpa että aika monta puhelua ehtii poika soittaa itsekin aamun aikana meille vanhemmille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs sitten, kun kännykästä on akku loppu? Meikäläinen punnaa aina kaikki kauhuskenaariot valmiiksi :D Mä mietin kans, että jossain vaiheessa tulee varmaan sellaisia aamuja, ettei vaan pysty järjestämään kaikkea ja lapsen on lähdettävä yksin matkaan. Kännykät ovat kyllä loistava apu! Ja oma avain pitäisi lapselle varmaan hankkia myös... Tsemppiä teillekin! Jännittävät ajat edessä.

      Poista
  6. Mistä löysitte noin kauniin pyörän? Minkä kokoinen ja hintainen? Tosi kaunis niinkuin omistajakin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyörä löytyi Sportiasta. Se on vaihteeton 20" ja merkiltään Crescent. Se oli jopa tarjouksessa vähän päälle 200 e.

      Poista
  7. Toivottavasti asiat selkeytyy ja saatte järjestettyä asian jotenkin. Ihan pienenä lapset raahattiin hoitoon 7;ksi. ja sitten kiiruhdettiin itse töihin. Pieninä koululaisina olin hoitovapaalla. Sittemmin on vaan pitänyt illalla tehdä kaikki niin valmiiksi, että aamulla selviävät (puhelinsoittojen kera) kouluun. Nyt jo isompia, l. vanhemmat lapset huolehtii nuorimmat messiin. Tietääkseni paikkakunnalla on nykyään mm. aamupäiväkerho,l. lapset voi viedä sinne ennen kahdeksaa ja ehtii vielä itse töihinkin. Sellainen pitäisi jokapaikkakunnalla olla <3

    VastaaPoista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...