torstai 26. joulukuuta 2013

Se siitä taas!

Niin paljon kuin joulusta pidänkin, on ihanaa, että se alkaa olla taas tältä erää pulkassa...

Vähän ennen joulua pitää olla työpaikalla tarkkana, ettei toivota hyvää joulua yli-innokkaalla äänenpainolla sellaiselle perheelle, joka ei joulua millään tavalla juhlista. Se on yllättävän vaikeaa, jos oma pää on virittäytynyt joulutaajuudelle.

Joululahjaostokset voi onneksi suurimmaksi osaksi hoitaa suht ruuhkattomasti netissä -mitä nyt erään nimeltä mainitsemattoman lelukaupan sivulle sai alepäivänä jonotella tuntitolkulla. Ruokaostoksia en ole vieläkään opetellut netin kautta tekemään, mutta kestohymy kasvoilla livekaupoilla on oikein mukavaa ryysiä ja jonottaa. Kauppalistan tekemiseen ei tosin aikaa kulu, koska voin kaivaa joka joulu esille sen saman kellastuneen kauppalapun, jota perheeni käytti jo 80-luvulla (ja luultavasti jo paljon ennen sitäkin). Kauppojen taas avattua ovensa joulun jälkeen, saamme varautua samanmoiseen ryysimiseen ja hamstraamiseen. Erona on vain, ettei porukka meinaa mahtua kaupan ovista yhtä sulavasti kuin vielä ennen joulua.
Haittaako, jos pukki ei muista ihan joka lahjasta irrottaa hintalappua? 
Lahjat olivat tänä vuonna kääritty papereihinsa kerrankin reilusti hyvissä ajoin. Aattona vain on järkyttävää huomata, että paketointi on huomattavasti hitaampaa touhua kuin kääreiden auki repiminen.

Kinkun, kalkkunan ja laatikoiden paistaminen sujuvat rautaisella rutiinilla. Kyseiset ruoat ovat erityisen täyttäviä, mutta silti niitä pitää ahnehtia räjähtämispisteeseen asti -ja monta päivää peräkkäin. Suolaisen jälkeen tekee tietysti mieli makeaa (suklaata), jonka jälkeen tungetaan kitusiin taas suolaista. Tästä huolimatta kinkkua jää aina tähteeksi (suklaata ei niinkään) ja loput pilkotaankin sinapinjämien kanssa purkkihernekeittoon viimeistään tulevana viikonloppuna.

Jääkaappi ja keittiön pöydät tursuavat puolitäysiä glögipulloja ja -törppöjä. Glögistä on saatu yliannostus muutenkin jo vähintään viikko ennen joulua. Ei ihme, että pukkikin on päättänyt hukuttaa murheensa yhteen puolityhjistä pulloista.
Pukki hukuttaa murheita.
Yöllä ylensyöneenä voi herätä kummalliseen oloon, että on kokenut tämän joskus ennenkin. Samariini on onneksi juhlajuomista jalosukuisin. Ensi vuonna uudestaan!

Joulu tulee onneksi joka vuosi pelastamaan tilanteen juuri, kun olen kuolemassa väsymykseen ja valonpuutteeseen. Kaikesta huolimatta joulu on ihan paras juhla kaikista.

Hauskaa loppuvuotta!

4 kommenttia:

  1. Hauskaa loppu vuotta! Itsellä sen verran paha menkkakränkkä, että nekin kaks Karjalanpiirakkaa jotka söin tulivat samantein ulos. Mut muuten vallan mukava joulu oli. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulla oli sitten tehokas ähkynehkäisijä käytössä... Huh! Kai nyt välipäivinä otat vahinkoa takaisin? :D Hauskempaa loppuvuotta!

      Poista
  2. Hahah repesin tolle pukkipullonkorkille XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. XD Jep! Se on koominen... varsinkin sen jälkeen, jos on nauttinut pari lasillista terästettyä glögiä.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...