Tyttöä ei kiinnostanut liikkeelle lähtö juuri ollenkaan. Tyytyväisenä tyttönen köllötteli, jokelteli ja naureskeli kyllä. Kääntymisenkin jalon taidonkin tyttö unohti välillä kokonaan. Neuvolasta meitä oltiin jo passittamassa fysioterapiaan, mutta ahkeran harjoittelun myötä kadotettu taito palasi mieleen melkein vuoden ikäisenä. Eteen päin ryömimistä meillä ei nähty koskaan. Peruuttamalla liikuttiin kyllä ihan näppärästi, kunnes sitten TV:n kaukosäädintä houkuttimena käyttäen saimme tytön oppimaan konttaamisen jalon taidon. Ikää tytöllä oli tuolloin 9 kuukautta.
 |
| Uusi maailma aukeaa, kun oppii kontillaan liikkumaan. |
Omiin jalkoihinsa tyttö ei uskaltanut luottaa ollenkaan. Tytöllä oli ikää vuoden verran, ennen kuin hän uskalsi nousta tukea vasten seisomaan. Otin jo neuvolan ohjeesta yhteyttä fysioterapeuttiin, mutta aikoja ei ollut ihan heti tarjolla. Saimme kuitenkin muutamia hyviä vinkkejä ja harjotusohjeita puhelimessa ja tekniikka, taito ja ennen kaikkea uskallus löytyivätkin pian. Itsenäisesti tyttö käveli 1 vuoden ja 3 kk ikäisenä... ja ihan hyvin tuo on ehtinyt muiden mukana juoksennella. Kiipeilysta ja muista tempuista tyttö kiinnostui (ehkä heikkohermoisen äidin kannalta onneksi) vasta 3 vuotiaana.
 |
| Pitkään treenattiin kävelyä taluttamalla. |
Liikkeelle lähtö oli tytöllä ehkä verkkaista, mutta juttua alkoikin sitten tulla jo varhain ja reilusti.
Ihanan aurinkoinen hymy!
VastaaPoistaMeiltä muuten löytyy tuo yläkuvan body, vaaleansinisenä ja -punaisena.
En muuten yhtään muistanut, että tuollainenkin body on kaapista joskus löytynyt. En vielä harrastanut vaatteita tuolloin yhtä intohimoisesti kuin nyt, joten kummasti on unohtunut, mitä silloin tuli tytölle puettua.
PoistaMä en tajua että kaikessa tunnutaan vauvojen kanssa tuijottelevan joihinki mittareihin ja jos ei vauva ala toimia samassa tahdissa kun muut niin sitten on jotain heti vialla. Miksei vois ottaa myös yksilöllisiä eroja huomioon? Mä esim oon ollu aina pieni ja huono syömään ni heti äitiä syyllistettiin neuvolassa ku ei ollu syöttäny lasta vaikka kuinka oli yrittäny. Aina oon ollu painokäyrässäkin alarajan alapuolella :P
VastaaPoistaNiinpä! Ja itseasiassa otin neuvolan ohjeet lopulta aika rennosti, kun toki näin tytöstä, ettei sillä mitään hätää ole, kunhan vain opettelee asiat omaan tahtiin. Meillä oli kans huonoa syömistä tytön kanssa ja oltiin painoseurannassa jne. Kaikki ovat omanlaisiaan! :)
PoistaMeillä meni aika samalla lailla tuo liikkeelle lähtö. Tyttö alkoi ryömiä 9 kk:n iässä, konttasi vasta tasan 1 v. ja fysioterapeutilla käytiin kolme kertaa sen takia, kun ei noussut seisomaan. Nuiden käyntien jälkeen sitten nousikin. Kävelemään alkoi vasta 1,5.-vuotiaana ja kävely sujui kyllä heti tosi hyvin. Ensimmäisen jotain tarkoittavan sanan (ei perässä toistamalla) tyttö sanoi 9 kk:n ikäisenä ja tasan 2-vuotiaana selvitti kaikki asiansa jo puhumalla.
VastaaPoistaMe vaihdettiin vakuutusyhtiötä tuossa yhdessä vaiheessa ja tytön vakuutusta varten tarvittiin kaikki käyntitekstit neuvolasta. Neuvolan täti oli aina samaa mieltä kanssani siitä, että haluamme harjoitella taitoja omaa vauhtia ja tyttö kyllä nousee seisomaan, kunhan on siihen valmis jne. Toki jouduin vähän auttamaan oikeiden asentojen löytymisessä fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Neuvolan papereista sai kuitenkin sen kuvan, että olin äitinä ylimielisesti torjunut avunantoehdotukset, kun en suostunut heti menemään fysioterapeutille tytön kanssa. Itse ajattelin, että niitäkin lapsia varmasti on, jotka ihan oikeasti tarvitsevat apua, eikä meidän kannattanut pienen viivästymän (joka johtui lähinnä arkuudesta) takia lähteä kunnan fysioterapeuttijonoa kuormittamaan. Hyvin on tyttö ehtinyt juoksentelemaan :D
PoistaMeillä tyttö muuten sanoi ekoja selviä sanoja 9-10 kk iässä ja puhua pälpätti kaksivuotiaana kuin papupata. Toiset juoksevat jo 9 kk iässä, mutta useimmiten puhetta saakin odotella sitten vähän pidempään. Eihän sitä pienet aivot pysty kaikkia asioita samaan aikaan oppimaan :)
Meidän likka tuntuu olevan nukkumisen ja liikkeellle lähdön kanssa hiukan niin kuin teidän neiti :) V ei vielä käänny eikä ryömi, ikää on nyt 7.5kk. Seisoa tönöttäny on tolppajaloin (totta kai kiinni pidetään) 3-kuisesta kylläkin :)) Mutta ei ole halua lähteä liikenteeseen :)
VastaaPoistaNämä ovat jänniä juttuja ja menevät kyllä niin yksilöllisesti. Huh, teillä on V oppinut sitten seisomisen hienon taidon jo varhain. Ehkä se on ollut niin hieno taito, ettei ole ollut vielä tarvetta muuhun :D Ei ole vielä kiirettäkään mihinkään ehtiä pienellä ;)
PoistaJuu ei ole kiirettä. nuorin isoveljistä käänty 4-kuisena, kiipeili jokaipaikkaan 10-kuisesta, käveli vuoden iässä :))
PoistaNiin on lapset erilaisia :). Meidän tyttö on aina ollut menijä ja tekijä, ensimmäisen tuettoman askelensa otti 1v1päivä ikäisenä mutta 8kk ikäisenä jo meinasi, sitten tuli vaan kasvupyrähdys joka hetkeksi sotki tasapainoa (itse olin tyytyväinen ettei sillon ihan vielä lähtenyt kävelemään, toki seiniä pitkin pääsi jo joka paikkaan).
VastaaPoistaNyt 2v1kk ikäisenä on vasta innnostunut sanojen toistamisesta ja puhumisesta noin ylipäänsä ja höpöttää jo unissaankin. Tästäkin on moni ehtinyt jo huolestua (paitsi minä en ole viitsinyt :D). Niin ja sitten vielä se että tuo kasvaa ihan liian paljon (toisten silmissä tämäkin) ja oli 2-vuotiaana (tai vähän alle) jo melkein 94 senttiä pitkä. On puhuttu kasvukontrolleista tai muista mutta minä syytän vaan geenejä :D.
Itseäni otti välillä päähän ravata kasvukontrolleissa saamassa haukkuja ja huonoja neuvoja, mutta toisaalta sitten mietin, että jos oikeasti olisi jotain ollutkin vialla, se oltaisiin saatu seuraamalla ehkä helpommin kiinni. Ei se kontrolleissa käyminen tosiaan itsessään kasvua nopeuta tai hidasta.
PoistaMeillä tyttö oli liikkeissään niin varovainen, että ihmettelin aina silmien selkään kasvamis -juttua :D Liikkuvaisemman ja aikaisin liikkeelle hoippuvan lapsen kanssa silmät varmasti olisi olleet hyvät siellä selässäkin...
Aikalailla samaan tyyliin kuin meilläkin. Poika alkoi ryömiä 9kk iässä sillee et pidettiin rulla mittaa :D auki ja kelattiin sitä sisään :D äiti aina nauro et hirveet vanhemmat :D
VastaaPoistaHihi! Meillä tosiaan houkuttimena toimi TV:n kaukkari :D Jollainhan lapsi oli liikkeelle motivoitava ja mikään muu ei niin paljon kiinnostanut kuin säätimen nappulat. Pari päivää tytön eteneminen oli sellaista puolittain konttaavaa ja puolittain ryömimistä ja sitten ryömiminen jäi ja kunnon konttaus alkoi.
PoistaIhan ajoissahan tyttönen liikkumaan sitten lähti! Näitä on kiva lueskella. Aika erilaisia vauvoja nuo mun omat ovat olleet, Johannes oli maailman helpoin kaikin tavoin, lähti käveleen myös muuten n.1v3kk...muistaakseni. :) Konttasi 10kk.
VastaaPoistaItsestäni tuntui, että neuvolassa ja muut olivat enemmän huolissaan tytön liikkeelle lähdöstä kuin mitä itse olin. Eniten mun pinnaa kiristi ruokapöydässä taistelu kuin mikään liikkumiseen liittyvä :D
PoistaOisko meilläkin pienempi kävellyt "vasta" saman ikäisenä :) Kyllä ne tosiaan kerkee...
VastaaPoistaKyllä ehtii! Vauhtia on riittänyt kyllä :D
PoistaTaas vanhoja lukemassa... Kovasti tuo teidän tytön kasvu tarina muistuttaa omaani. Ronkeli oli minäkin syömään (imetyksen jälkeen). Jätin vissiin ryömimisen välistä ja aloin suoraan konttaamaan. Kävelemään lähdin vasta vuoden ja kahden kuukauden vanhana. Silloinkin ainoastaan kumisaappaat jalassa. :)
VastaaPoistaMeillä neiti oli huono syömään jo tissittelyaikana. Nukkui järjestäen heti tissille, vaikka muuten olikin ns. virkeä vauva lyhyine päiväunineen.
PoistaIhanaa! Olit sitten pieni kumisaapasfani :D