maanantai 3. joulukuuta 2012

Kultaako aika muistot? Luukku 3

Usein kuulee puhuttavan, että tyttölapset ovat isin tyttöjä ja poikalapset äidin poikia. Meillä tyttö on alusta asti ollut hyvinkin pitkälti isin tyttö.

Muistan, kun tyttö ihan pienenä huusi selkä kaarella, koko pieni vartalo jäykkänä vatsavaivoja kahden viikon ajan aina ilta kahdeksasta aamuyön pikkutunneille. Huutoon ei auttanut mikään. Istuin voimattomana sohvan nurkassa hormoneiden sekoittaessa päätä ja itkin riittämättömyyttäni. Isukki kantoi tyttöä sinnikkäästi ympäri asuntoa, koska se rauhoitti edes vähän. Lopulta kaikki keinot kokeiltuamme pakkasimme koko pienen perheen autoon ja ajelimme yötä myöden ympäri kyliä. Auton liikkuessa tytön oli hyvä olla. Ne olivat ehkä elämäni pisimmät kaksi viikkoa. Pahimmillaan koliikki saattaa kestää ilmeisesti jopa kolme kuukautta...

Isukin sylissä tyttö rauhoittui jo vauvana parhaiten. Isukin kanssa tyttö nauroi jo vauvana hersyvämmin. Isukin syliä ei voi vieläkään korvata äiti-ihmisen sylillä. Isukin vaikutusmahdollisuudet ristiriitatilanteissa ovat myös ihan omaa luokkaansa. Itse olen muuten myös aina ollut isin tyttö.
Peukku suussa on hyvä kenkiä isiä päin pläsiä. Rakkaudestahan se hevonenkin kai potkii.
Hersyvä isi-tytär -hetki. Kuvat ovat vuodelta 2007.

14 kommenttia:

  1. Kyllä meilläkin esikoinen on eniten isin tyttö, pari muuta on sitten jo ehkä äidinkin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin eli olisi pitänyt tehdä enemmän lapsia :D

      Poista
  2. Meilläkin on molemmat isin tyttöjä! Mutta ei oo mitään ihanampaa kuin katsoa sitä riemua kun isompi tyllerö touhuilee isänsä kanssa, ja nauraa rätkättää. Minä oon sitten se jolle huudetaan ja kiljutaan ja temppuillaan, mutta noh.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta! Äiti ottaa aina kiukut päälleen ja isukkia vaan pussaillaan... mutta mikäs siinä. Kyllä niitä hyviä hetkiä tulee äidille ja tyttärellekin, ainakin silloin, kun isukki on reissussa.

      Poista
  3. Meillä Sisu on ainakin ihan äitin poika ja taitaa Sirpa olla isin tyttö? Ainakaan ei jää huutamaan mun perään niinkun Sisu teki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se toki vähän luonteestakin kiinni! Meillä ei ole tyttö kyllä koskaan itkenyt edes isukin perään esim. päiväkotiin vietäessä :D

      Poista
  4. Onpa kiva kalenteri :)
    Mulla on kolme poikaa jotka ovat kyllä vauvoina olleet ihan äitin poikia mut niin on tää meidän neitikin 7kk ikäinen :D Mut nyt isompana isoin pojista on iskän poika, keskimmäinen äitin, nuorin on pappan poika :D heh.
    Meillä isäntä on aina kuorsannu tyytyväisenä vauvojen huutaessa eli äitee on kanniskellu sitte :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäät ja tervetuloa seuraamaan, mitä tuleman pitää :)

      Olisi varmaan pitänyt tehdä sitten useampi lapsi, että olisi itsellekin riittänyt ;) Hyvät unenlahjat teidän isännällä, jos on pystynyt nukkumaan vauvojen huutaessa. Niitä huutoaikoja ei ole kyllä ollut ikävä, vaikka vauvakuume välillä vaivaakin.

      Poista
  5. Meillä on kaikki vauvana olleet ihan äitin perään (johtuu varmaan ihan imetyksestä). Esikoisesta tuli isompana isin poika, tytär on enemmän ehkä äitin perään, 4v poika on ehkä enemmän isin poika ja pienin taas äitin poika :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tytöllä syöminen on aina ollut välttämätön paha eli eipä se imettäminen asiaa matkalla äidin tytöksi auttanut kyllä yhtään, vaikka suht pitkään imetinkin :D Ei tässä siis sitten kuitenkaan mitään säännönmukaisuutta ole havaittavissa. Ehkä :)

      Poista
  6. Olen nyt niin ihastunut blogiisi, että aloin lukemaan näitä alkupään juttuja. :)
    Todella tutun kuuloista ollut teillä. Mun vanhemmat joutuivat myös ajelemaan autolla ympäri kyliä, että mut sai rauhoittumaan. Olin koliikki vauva pahimmasta päästä.
    Vieläkin, jos mahaa koskee niin mies vie mut autoajelulle rauhoittumaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoistasi, täällähän ihan punastuu :D

      Meillähän ei neidillä koliikkia varsinaisesti todettu, mutta parin viikon huutojakso oli kyllä todella rankka muistan sen kuin eilisin. Oli kyllä todella turhauttavaa, kun ei pystynyt helpottamaan pienen oloa millään... paitsi sillä autoajelulla. Ihana, huolehtiva mies sulla :)

      Poista
    2. Ole hyvä vaan. :)
      Ja juu on tuo ihana, vaikka välillä hermot menee sen kanssa. ;)

      Poista
    3. :D Mä en ole sellaista miestä nähnytkään, jonka kanssa ei välillä hermot menisi!

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...