sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kultaako aika muistot? Luukku 2

Reilu pari kuukautta avioliiton solmimisen jälkeen, ihan sinisilmäinen, lapsista mitään tietämätön minä, sain masuni päälle ihonväriltään sinertävän ja ihan tummasilmäisen tyttövauvan. Ihan pyörryksissä vauhdikkaasta synnytyksen lopusta taisi olla tyttökin, koska silmänsä vilistivät kuin hedelmäpelissä. Sitä näkyä en unohda koskaan, vaikka sainkin silmälasit päähäni vasta hetkeä myöhemmin.
Kuvassa tyttö on noin kolmen päivän ikäinen ja itselläni ei ole meikkiä...
Sairaalaan mennessäni yhtenä kappaleena, oli kevät. Kun kotiuduimme jakaantuneena, oli tullut kesä. Kaikki tapahtui neljässä päivässä. Isukki kiitteli vielä lähteissä meitä hoitanutta kätilöä ja huikkasi lähtökaneetiksi, että "nähdään taas 9 kk kuluttua!" Ei nähty. Eikä varmaan enää nähdäkään.

Sitä muistoa aikakaan ei ole kullannut, kun tyttö huusi koko sairaalassaoloaikamme. Minä tiesin sen johtuvan siitä, että tytöllä oli nälkä. Lisämaidon tarvetta ei meinattu uskoa, koska imetin pitkiä aikoja (tuloksetta). Olimme sinnikkäitä ja lopulta maito nousikin kymmenentenä päivänä synnytyksestä lääkityksen avulla. Takkuisesta alusta sisuuntuneena imetinkin sitten vuoden ja reilut kaksi kuukautta siihen päälle. Toki tein välillä hetkittäin jotain muutakin.



Ps. Muistakaahan MiniQ alekoodi 1234, joka voimassa maanantaihin asti.

12 kommenttia:

  1. Nuo muistot aika taitaa kullata;) Muistan vain todenneeni toisen kohdalla synnytyssalissa viimeisilläni ilman kipulääkityksiä, että ei enää ikinä... no kahden ja puolen vuoden päästä oltiin taas samassa tilanteessa:) Tämä on kiva joulukalenteri, vähän positiivisessa mielessä erilainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi! Jätän kans pienen varon asialle, että josko vielä joskus. Luulen kyllä, että meillä jäi tähän yhteen. Tyttö menee kuitenkin ensi syksynä jo eskariin ja elämä on jo nyt niin rauhallista :)

      Mietin pitkään teemaa joulukalenterille ja koska en ole hirveästi meidän taustoja täällä vielä aiemmin valottanut, se on hyvä tehdä näin. Yritän pitää kuitenkin kerronnan kepeänä :)

      Poista
  2. Kivoja postauksia tämä ja edellinen, jään odottamaan seuraavaa luukkua. :)

    VastaaPoista
  3. Jotkut muistot aika kultaa, mutta ei kaikkia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä ihan totta! Toisaalta asiat saattavat kuitenkin muuttua ja huonotkin muistot pehmentyä ajan saatossa. Ihmismieli ja muisti ovat joskus oikukkaita :D

      Poista
  4. Synnytystä/synnytyksiä ei varmaan unohda koskaan. On se niin ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synnytys on varmaan naisen elämän mullistavimpia juttuja jo ihan kaikessa fyysisyydessään. Sitä ei varmaan voi unohtaa kyllä koskaan, mutta itselläni on ainakin aika varmasti kullannut senkin kokemuksen muistoa :D

      Poista
  5. Ihana kuva ja kiva lukea näitä muistoja <3

    VastaaPoista
  6. Luin tän jo aiemmin mutta nyt tulin kommentoimaan ja samalla availin muitakin luukkuja:) Piti vaan sanomani että kylläpä olet kaunis tuossa kuvassa -ja veiläpä juuri synnyttäneenä ja ilman meikkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Täytyy sanoa tähän(kin), että oi niitä aikoja...

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...