tiistai 18. joulukuuta 2012

Kultaako aika muistot? Luukku 18

Olisipa ollut kiva kirjoittaa postaus, jossa kerron koko perheen tykkäävän hiihtämisestä luonnon helmassa ja blaa, blaa. Hiihtäminen on mielestäni tekemistä, jonka muistoja edes aika ei kultaa. Itsekin ala-asteikäisenä hiihdin yksissä koulujen välisissä, lumipaakut tarttuivat suksien pohjaan ja tassuttelin paakut pohjissa maaliin kahdentenakymmenentenäviidentenä. Enkä aio ylpeillä saavutuksellani yhtään tämän enempää...

Tyttö tykkää hiihtämisestä kyllä. Tosin hiihtäminen on jäänyt lähinnä päiväkotitouhuksi ja kotipihassa pikaisen ympyrän vetämiseksi. Taisipa tyttö viime talvena remmisuksillaan sinnikkäästi kerran mummon saattamana päiväkodista kotiinkin hiihdellä. Saavutus sinänsä, kun matkaa on kilometrin verran ja "latu" oli osittain myös hiekoitettu. Tänä talvena olisi edessä uusien, ihan kunnon suksien ja monojen hankinta. Remmisuksiin, kun ei enää koon 30 kenkä mahdu edes hyvällä tahdolla.
Kuva on kahden tai kolmen vuoden takaa. Sen verran aika kultaa muistoja, etten enää muista.

4 kommenttia:

  1. mä ostin itelleni edellistalven alesta pitopohjat ja innostuin hiihtämisestä. pojat kans tykkäsivät kovasti. käytiin yhdes pidemmilläki hiihtolenkeillä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen kans kuullut vain hyvää noista pitopohjasuksista. Itse vain en tykkää perinteistä hiihtää ja luistelutekniikkakaan ei ole kovin kummoinen... Sukset ovat 20 vuotta vanhat, joten hiihtäminenkin voisi kyllä alkaa maittaa vähän paremmilla vehkeillä.

      Poista
  2. Mä oon aina tykännyt hiihtämisestä! Nyt aikaiseksi saaminen on ongelma. :) Johannes sai serkultaan juuri oikeat sukset ja monot. :)

    VastaaPoista
  3. Voisin kyllä hiihtää, jos saisin aikaiseksi hankkia sukset... se on niin suuri urakka, että oon ajatellu sitä jo monta vuotta :D

    VastaaPoista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...