Katin keittiössä

Broilerinfileetä salaattipedillä kera kastikkeiden ja leipäkuutioiden.

Tämä äiti-ihminen tykkää laittaa ruokaa. Jotenkin vain tuntuu, että alkuillasta työpäivän jälkeen ei ehdi tai jaksa laittaa kunnon ruokaa. Monet äiti-ihmisethän tekevät ruoan seuraavaksi päiväksi edellisenä iltana ja tätä tapaa meilläkin on kokeiltu. Isukki vain haluaa kuulemma syödä ruoan "tuoreena" edes sen tekopäivänä eli yritä tässä sitten miellyttää kaikkia.

Tyttö on ollut aina todella huono syömään. Jo tissinimutteluvaiheessa tyttöä kiinnosti enemmän nukkuminen kuin syöminen. Kiinteisiin siirryttäessä pää ja suu olivat aina erisuunnassa kuin lusikka ja monesti oli suuri saavutus saada edes pari lusikallista narrattua tytön suuhun. Oikeastaan tyttö alkoi kyllä jossain kohtaa syödä ihan hyvin, kunhan huomionsa onnistui keskittämään johonkin muuhun asiaan. Suu aukeili kuin vahingossa.

Nykyään(kin) syöminen on tytölle hirvittävää pakkopullaa. Hän pystyy istumaan lautasen ääressä vaikka kuinka pitkään edes koskematta siihen. Pitäisi kuulemma syöttää vieläkin isoa tyttöä. Kerran hän itkikin suureen ääreen lautasensa ääressä, että "kuolen nälkään". Mitkään palkinnot eivät tunnu kannustavan tarpeeksi. Muutamia harvoja ruokia tyttö kuitenkin syö jutenkuten mielellään ja niitä tytölle sitten yleensä tarjoankin. Isukin kanssa pyrimme vähintään viikonloppuisin syömään jotain aikuisempaankin makuun kelpaavaa.