maanantai 28. toukokuuta 2018

Elossa

Täällä ollaan! Elossa edelleen.

Inspiraation etsiminen on kestänyt kauan. Mitä pidempään on kirjoittamatta, sitä korkeammaksi kynnys aloittaa jälleen tulee. Viimekertaisesta postauksesta on melkein vuosi aikaa. Tässä välissä kissa on kasvanut isoksi. Siis oikeasti isoksi, 5,6 kiloiseksi röllykäksi. Tytöstä on tullut murkku. Siis ihan oikea rähjäävä teinimonsteri. Olen saanut viimeinkin sen vakipaikan töistä. Nykymaailmassa ei voi sanoa, että vakipaikka olisi elinkautinen niin kuin ennen vanhaan. Yt-neuvottelusta toiseen sinnittelyähän tämä nykypäivän työelämä taitaa olla. Hoitoalallakaan ei ole kukaan turvassa.

Koska meillä on nyt jo lähestulkoon kasvettu ulos lastenvaatteista, elämä on sinnittelyä kaikki mehut imevän työelämän ja murkkuarjen välillä, vaihtuu blogin aihealueet radikaalisti. Ihan vain senkin takia, että blogi pysyisi edelleen positiivisena. Harrastan edelleen valokuvausta ja sen myötä haluan julkaista kuvia myös täällä. Uutena harrastuksena minulla on pakohuoneet ja niitä onkin nyt takana kymmenen kappaletta. Voipi olla siis, että jossain vaiheessa käsittelen myös niitä. Myös perheemme kissa on kaikille tärkeä. Myyn kuulumisia on siis myös tiedossa. Ja kerronpa myös pikku salaisuuden; Jos kaikki menee hienosti, meille saattaa syksyllä muuttaa toinen ragdoll karvakuormaa kasvattamaan. Peukut pystyyn!

4 kommenttia:

  1. Yksi pakohuone on testattu miehen kanssa ja hauskaa oli :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä että täällä ollaan elossa :)
    Kiitos näistä elämänmakuisista ja positiivisista kirjoituksista, aina piristävää luettavaa, varsinkin maanantaipäivän keskelle.

    VastaaPoista
  3. Voi ei. Murrosikäinen tytär. No se kestään jonkun aikaa ja siitä tulee aikuinen, ei huolta. :D
    Eli täällä vielä ollaan. Jatka kirjoittelua. :)

    VastaaPoista
  4. Tervetuloa takaisin!
    Ihan mielelläni ottaisin vertaistukea teinien kanssa elämiseen. Meillähän tuo ensimmäinen teini on satunnaista suunsoittoa lukuunottamatta aika rauhallinen tapaus, vaan hermoille käy sekin :D Voi sitä itseriittoisuutta, mustavalkoisuutta ja nenäkkyyttä ;)

    VastaaPoista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!